Pääkirjoitus: Hoitajien kärjistyneessä palkka­riidassa maalattiin piruja seinille koko hoito­alasta – nyt järjestöjen on aika korjata alan imago­haitat yhdessä

Hoitajien palkkasopu on helpotus, mutta se ei poista terveydenhuollon tulevaisuuden uhkakuvia.

Valtakunnansovittelija Anu Sajavaaran johdolla hoitoalalla päästiin sopimukseen maanantaina: pitkä työriita päättyi.

4.10. 14:09

Ensiksi on syytä sanoa tämä.

Hoitajien palkkariidan päättyminen sopuun ja kolmen vuoden työrauhaan oli suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän ja hoitoa tarvitsevien potilaiden kannalta iso voitto.

Jos valtakunnansovittelijan toimistosta olisi tultu ulos peukalo alaspäin, seuraukset olisivat olleet katastrofaaliset: hoitajien joukkoirtisanoutumiset uhkasivat vuodenvaihteessa.

Hoitajajärjestöt Tehy ja Super saivat palkankorotukset, yhteensä 18,5 prosenttia kolmen vuoden aikana. Tästä osapuolet ilmeisesti olivat jotakuinkin yhtä mieltä.

Palkkaratkaisu koostuu yleiskorotuksesta, kehittämisohjelmasta ja palkkojen harmonisoinnista. Kuntatyönantajan ja valtakunnansovittelijan sovintoesityksen mukaan rahat palkankorotuksiin otetaan osittain hyvinvointialueiden palkkaharmonisointiin varatusta potista. Eli nyt tehtiin se, mikä joka tapauksessa olisi jouduttu lain mukaan tekemään ensi vuoden alussa aloittavilla hyvinvointialueilla.

Työntekijäjärjestöt eivät nähneet asiaa noin, vaan ihmettelivät työnantajajärjestön näkemystä.

Tehyn verkkosivuilla korostetaan, että kyse ei ole palkkojen harmonisointiin varatuista rahoista, koska sellaisia ei ole. Muhiiko tässä uusi riita? Lisäksi on vielä arvoitus, miten muut kunta-alan työntekijäjärjestöt suhtautuvat hoitajien erillisratkaisuun: palaavatko ne neuvottelupöytään omine vaatimuksineen? Myös teollisuuden liitoissa luetaan julkisen puolen palkkasopimusta tarkkaan. Käynnistyykö tästä uusi palkkaralli – sopivasti talouden taantuman uhatessa?

Pahalta näyttää.

Loppujen lopuksi Tehyn ja Superin taistelu parempien palkkojen ja työolojen puolesta noudatteli työmarkkinoilla totuttua kaavaa.

Kova uho ja retoriikka kantavat aikansa, mutta kovista puheista huolimatta kaikki tietävät, että sopimus syntyy jostakin puolivälistä. On ymmärrettävää, että hoitajajärjestöt haluavat kertoa omilleen suuresta läpimurrosta ja ihmetellä ikävien kysymysten esittäjien tietotaitoa. Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen esiintyi valtakunnansovittelijan toimistossa Helsingin Bulevardilla jopa niin suurena voittajana, että hän katsoi asiakseen opettaa paikalla olleita toimittajia lukemaan sopimusta oikein.

Rytkösen jatkon kannalta puheenjohtajana on tärkeää, että myös jäsenet lukevat sopimusta samalla tavalla kuin puheenjohtaja.

Sinänsä hoitajien sopimus ei tee poikkeusta suomalaisessa työmarkkinahistoriassa. Yleensä ne on muotoiltu niin väljiksi, että jokainen voi tulkita tulosta haluamallaan tavalla.

Jos ei ole tekijöitä, ei ole palvelujakaan.

Hoitoalalla painitaan työvoimapulan kanssa.

Ala ei kiinnosta nuoria tilanteessa, jossa moni kokenut hoitaja vaihtaa alaa tai jää eläkkeelle.

Hoitajien työtaistelun aikana järjestöt toivat mielellään esiin työn nurjat puolet: kiireen, työntekijöiden vähyyden, pahan olon ja surkean palkan. Epäkohtien kirjaaminen oli varmasti paikallaan, ja näin järjestöt saivat asialleen tarpeellista huomiota ja keskustelua terveydenhuollon tilasta. Olisiko nyt aika kääntää kelkka ja ryhtyä puhumaan hoitotyön tärkeydestä samalla vahvalla retoriikalla, jolla maalattiin piruja seinille työtaistelun aikana?

Jos ei ole tekijöitä, ei ole palvelujakaan. Sen pitäisi kaikkien osapuolien nyt ymmärtää – myös palkkataistelun aikana irtopisteitä keränneiden poliitikkojen.

Kun hoitajien palkkariita päättyi sopuun, ensi vuoden alusta aloittavilla hyvinvointialueilla huokaistiin helpotuksesta.

Suomen terveydenhuoltojärjestelmän suurremontti ei olisi kaivannut hoitajien työtaistelua irtisanoutumisineen.

Päänsärkyä riittää muutenkin.

Hyvinvointialueilla sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi siirtyvät kunnilta ja kuntayhtymiltä Helsinkiä lukuun ottamatta uudelle toimijalle. Rahat tulevat valtiolta. Rahojen riittävyys on nyt iso kysymys. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS kertoi viime viikolla lähes 100 miljoonan euron säästöohjelmasta, joka leikkaisi peruspalveluita piirin alueella. Esitys palautettiin valmisteluun, mutta se näytti jo tietä sille, mitä on odotettavissa hyvinvointialueilla.

Jos valtiolta ei heru lisää rahaa, toimintaa joudutaan sopeuttamaan.

Poliitikot iloitsivat hoitajien sopimuksesta ehkä liian aikaisin: korskeat vaalilupaukset palveluverkoston säilymisestä saattavat kokea karun haaksirikon.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?