Kun toteaa, että suomalainen työmarkkinajärjestelmä on historiallisesti sekaisin, väitteessä ei ole liioittelua. Syksyllä edessä saattaa olla täysi kaaos. Palkkaneuvottelut ovat ajautumassa umpisolmuun. Osapuolet seuraavat epäluuloisina toisiaan ja miettivät, mistä pelastus.
Ongelmat juontavat kunta-alalle, jossa sopimusta on kahteen kertaan turhaan yritetty myös Elina Pylkkäsen johtaman sovittelulautakunnan voimin, ensin Tehyn ja Superin kanssa, sitten ilman niitä.
Hoitoalan liitot vaativat itselleen muita suurempia korotuksia: pohjalle noin 2 prosentin yleiskorotus, sen päälle 3,6 prosenttia muita enemmän vuosittain viiden vuoden ajan. Lisäksi alan palkkoja nostaa hyvinvointialueiden myötä tuleva palkkaharmonisointi.
Kunta-alalla kaikki muut vaativat tietenkin samaa. Yksityiselle palkansaajasektorille ei puolestaan käy, että ne saisivat muita pienemmät korotukset.
Eli umpisolmu on valmis. Vain avaaja puuttuu.
Jos kaikki saavat samat korotukset, kansantalous rampautuu entisestään. Kyse on useiden miljardien potista, joka pitäisi maksaa velaksi – tai veroja korottamalla. Vuodelta 2007 on aikaisempaa kokemusta, miten kansantalous saatiin kuralle yli kymmeneksi vuodeksi hoitajien palkkakiistasta alkaneesta kilpajuoksusta.
Nyt näyttää, ettei mitään ole opittu.
Perinteinen päänavaaja teollisuus aloittaa omat neuvottelunsa syksyllä. Teollisuudesta kunta-alan suuntaan on katsottu karsaasti. Yksityiseltä puolelta sekä työnantaja- että työntekijäliitot ovat käyneet sovittelulautakunnan kimppuun, koska se esittää automaattia, jossa julkinen sektori saisi 5,1 prosenttia yleistä linjaa suuremmat korotukset viideksi vuodeksi.
Samalla on haukuttu myös Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajaa KT:tä siitä, että se on mennyt tällaisen kytkennän hyväksymään.Työantajaleirikin riitelee poikkeuksellisella tavalla.
”Liitoissa kysellään, missä luuraa Sanna Marinin (sd) johtama hallitus.
Liitoissa kysellään, missä luuraa Sanna Marinin (sd) johtama hallitus. Se on vältellyt hankalaa asiaa kuin kissa kuumaa puuroa. Toisaalta kulisseissa epäillään, ettei Pylkkäsen johtama sovittelulautakunta olisi uskaltanut esittää poikkeuksellista ratkaisua ilman hallituksen suunnasta tullutta piilotukea.
Samalla hallitukselta toivotaan apua veroporkkanan muodossa. Varsinkin teollisuudessa toivotaan, että hallitus voisi rakentaa palkkaratkaisun verokevennysten kautta. Vanha knoppisääntö on, että prosentin verokevennys vastaa kolmen prosentin palkankorotusta.
Se on joka tapauksessa varmaa, että ellei umpisolmua saada avattua, kukaan ei voita, eivät edes hoitajat. Hinnat nousevat hurjaa vauhtia, inflaatio ja supistuva talous luovat myrkyllisen stagflaatiouhan. Kateeksi ei käy niitä, jotka yrittävät turvata palkansaajien ostovoiman ensi talvena.