Presidentti Vladimir Putin ryhtyi laittomaan hyökkäyssotaan Ukrainaa vastaan reilu viikko sitten. Sota on aiheuttanut järkyttävää tuhoa jo tässä lyhyessä ajassa.
Putin ja Kremlin ideologit ovat rakentaneet huolellisesti strategisen viestin, propagandatarinan, kaiken tämän kärsimyksen oikeuttamiseksi. Sen mukaan hyökkäyksen päämääränä on muun muassa Ukrainan ”denatsifiointi ja demilitarisointi” ja ”fasistien” kitkeminen Ukrainan johdosta.
Sotaa ei edes nimitetä Venäjällä sodaksi. Tämä ”erikoisoperaatio” johtuu Venäjän mukaan Itä-Ukrainan venäjänkieliseen väestöön kohdistuvasta ”kansanmurhasta”. Venäjän ulkoministeriö viestitti torstaina, että Ukrainassa kukoistavat ”antisemitismi, ksenofobia ja rotusyrjintä”, joilta länsi on sulkenut silmänsä.
Lue lisää: Venäjä järjesti koululaisille aivopesuoppitunnin: ”Me emme iske asuintaloihin, emme siviileihin...”
Nyky-Ukrainan rinnastaminen natsi-Saksaan on pöyristyttävä historiantulkinta. Silti se ilmeisesti puree Venäjän vanhempiin ikäluokkiin, jotka seuraavat uutisia Kremlin kontrolloiman television välityksellä. Propagandasanasto nostaa heissä suoraan esiin toisen maailmansodan kauhut.
Natsi- ja fasistikorttia käytetään Venäjään liittyen myös Suomessa, muun muassa eduskuntaan kohdistuvaan pahantahtoiseen vaikuttamiseen. Kansanedustaja Satu Hassi (vihr) kertoi Ylelle saaneensa viime päivinä sähköposteja, joiden viesti on: ”fasistit” pitävät valtaa Ukrainassa ja on oikein, että Venäjä lähtee ”vapauttamaan Ukrainaa fasisteista”.
Lue lisää: Venäjän duuma hyväksyi uuden lain – armeijaan liittyvistä "valeuutisista" voi saada vankeustuomion
VenäjäN sotaretoriikassa nousee toistuvasti esille käsite ”banderalainen”. Se viittaa kiisteltyyn ukrainalaiseen itsenäisyysmieheen ja äärinationalistiin Stepan Banderaan (1909–1959).
Ukrainan kansallismielinen itsenäisyysliike julisti Länsi-Ukrainan itsenäiseksi vuoden 1918 myllerryksessä mutta hävisi julistuksen jälkeen syttyneen sodan Puolaa vastaan. Ukrainan itäosassa puolestaan punaiset voittivat valtataistelun, ja alue liitettiin Neuvosto-Venäjään. Stalinin määräämä pakkokollektivisointi, holodomor, tappoi miljoonittain ukrainalaisia nälkään vuosina 1932–1933.
Hitlerin hyökättyä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 Bandera näki tilaisuutensa, ryhtyi yhteistyöhön natsien kanssa ja julisti Ukrainaan itsenäisen valtion. Hanke ei kuitenkaan kelvannut Saksalle, ja Bandera vangittiin. Sodan päätösvaiheessa puna-armeija valtasi Ukrainan. Nationalistit ryhtyivät vastarintaan, joka päättyi vasta 1950-luvulla.
Ukrainalaiset nationalistijärjestöt on kytketty joukkomurhiin ja julmuuksiin, jotka ovat kohdistuneet alueen puolalaisiin, venäläisiin ja juutalaisiin ja nationalistien ukrainalaisiin vastustajiin. Siitä huolimatta Bandera ja hänen kumppaninsa on nostettu uudelleen Ukrainan sankareiksi. Tämä antaa aseita Venäjän propagandalle.
Ukrainan historia ei ole tahraton. Minkään maan ei ole. Venäjä on kuitenkin tietoisesti poiminut kappaleita Ukrainan historian synkimmistä luvuista omiin tarkoituksiinsa, kiistänyt holodomorin tahallisuuden ja liioitellut nationalististen ja äärioikeistolaisten voimien merkitystä nyky-Ukrainassa.
”Venäjä voi yrittää käyttää fasistikorttia myös meitä vastaan.
Suomen kannalta ikävää on se, että Venäjä voi yrittää käyttää fasistikorttia myös meitä vastaan. Tästä on jo saatu viitteitä muun muassa väitteistä, joiden mukaan Sandarmohin joukkohaudoissa makaisi suomalaisten teloittamia puna-armeijan sotilaita. Ja Kontupohjaan rakennetusta ”keskitysleirin” kulissista, jonka tarkoitus on kertoa koululaisille suomalaismiehityksestä.
Suomi on historiansa kipukohdat selvittänyt ja pyrkinyt myös yhteistyöhön Venäjän kanssa niiden tutkimiseksi. Voimme kuitenkin henkisesti varautua siihen, että fasistikortti voi heilahtaa vielä jossakin vaiheessa uudelleen Suomea kohti.