Kuvitelkaa perheväkivallan uhria, jolla ei olisi ikinä edes teoriassa mahdollisuutta soittaa poliisille tai mennä turvakotiin.
Sellaiseen asemaan Venäjä haluaisi asettaa nyt ennen kaikkea Ukrainan, mutta myös Suomen ja Ruotsin.
Sellaisen kohtalon ovat kokemassa parhaillaan myös Valko-Venäjän demokratiasta haaveilevat kansalaiset, joiden protestien keulakuvana ovat olleet rohkeat valkovenäläiset naiset.
Poliisi tai turvakoti tarkoittaa kielikuvassa tietenkin näiden maiden mahdollisuutta valita itse omat puolustusratkaisunsa ja yhteiskuntamallinsa. Putin haluaisi varmistaa, että sotilaallisesti vielä liittoutumattomat Venäjän naapurimaat eivät voisi koskaan hakea Naton jäsenyyttä.
Jokainen mustasukkaisessa ja väkivaltaisessa parisuhteessa joskus elänyt – tai sellaista läheltä seurannut – tietää hyvin, mitä seuraisi siitä, jos heikommalta osapuolelta vietäisiin jopa teoreettinen mahdollisuus hakea apua.
Vaikka perheväkivallan uhri rajoittaisi kanssakäymisen ulkomaailman kanssa minimiin ja antaisi puolisolleen kaikki mahdolliset ”luottamustakuut”, jonain päivänä helvetti olisi taas irti.
Vainoharhaiselle puolisolle mikään ei riitä, mutta ulospäin hän on mestari selittämään käytöstään parhain päin kylmäverisellä valehtelulla.
Venäjän ja Ukrainan välisestä kiistasta löytyy hämmästyttävän paljon yhtymäkohtia ihmisten välisiin parisuhdedraamoihin.
Vastikään presidentti Vladimir Putin käytti Ukrainasta sanontaa, jolla voidaan torua tuhmaa tyttöä tai jolla voidaan viitata jopa miehen ”oikeuteen” käyttää naista seksuaalisesti hyväksi.
– Pidät siitä tai et, kestä se, kaunokaiseni, Putin lausahti.
Putin viittasi sanonnalla siihen, että Ukrainan olisi pantava toimeen Minskin kakkossopimus Venäjän haluamalla tavalla – eli takaamalla Donetskille ja Luhanskille veto-oikeus Ukrainan politiikkaan. Näin Venäjän olisi helpointa estää Ukrainan Nato-jäsenyys.
”Nato ja Venäjä ovat kuin Ukrainan kilpakosijoita – mutta vain toinen niistä pahoinpitelee rakkautensa kohdetta.
Viime kesänä Putin julkaisi kirjoituksen, jossa hän perusteli Ukrainan ja Venäjän kohtalonyhteyttä. Hänen mukaansa venäläiset ja ukrainalaiset ovat käytännössä samaa kansaa ja venäläiset rakastavat ukrainalaisia. Venäjän propagandassa Ukrainaa puolestaan vähätellään väittämällä, että koko valtiota ei ole edes olemassa.
Tämä on tuttua toimintaa omistushaluisten puolisoiden taholta: uhria manipuloidaan välillä ylitsevuotavilla rakkaudentunnustuksilla ja välillä karkealla vähättelyllä.
Putinin kielenkäytössä toistuu myös väite, jonka mukaan Nato yrittää pakottaa Ukrainan jäsenekseen.
Nato ja Venäjä ovat pikemminkin kuin Ukrainan kilpakosijoita – mutta vain toinen niistä pahoinpitelee rakkautensa kohdetta.
Ukrainan fyysinen pahoinpitely on ollut käynnissä keväästä 2014 lähtien, kun Venäjä vei ensin väkivalloin Krimin ja ryhtyi sitten aseistamaan Itä-Ukrainan Venäjä-mielisiä taistelijoita. Viime aikoja on leimannut henkinen pahoinpitely.
Länsimaiden poliitikoille Venäjän ymmärtäminen ja ennustaminen on vaikeaa. Ehkäpä heidän kannattaisi kysyä neuvoja avioeroihin erikoistuneilta psykologeilta tai seksuaaliterapeuteilta? Näillä ammattilaisilla saattaisi olla raikkaita näkökulmia siihen, kuinka Ukraina-kaunottaren olisi viisainta toimia Putinin kaltaisen miehen kanssa.
