Pääkirjoitus: Äänestämisen vetovoimaa lisättävä vaaleissa – nyt on kyse kansanvallan tulevaisuudesta

Suomalaiset eivät koe äänestämistä tylsissä vaaleissa tarpeellisena tapahtumana, ja se uhkaa kansanvallan kovaa ydintä.

Innostus ei näkynyt vaaliuurnilla sunnuntain aluevaaleissa.

24.1. 21:00

Aluevaalien äänestysprosentti oli karmea: 47,5.

Joissakin arvioissa on yritetty nähdä asia positiivisesta vinkkelistä: huonomminkin olisi voinut mennä. Perinteisten puolueiden vaalimenestys nosti hymyn puheenjohtajien kasvoille. Helpotuksen alle jäi tosiasia, että alle puolet kansasta vaivautui uurnille vaikuttamaan siihen, ketkä päättävät sosiaali- ja terveyspalveluista uusilla hyvinvointialueilla.

Lue lisää: Tässä ovat Suomen kaikki uudet aluevaltuutetut

Lue lisää: Äänestysprosentti oli ennätyksellisen huono – ”On ikävää, että asiat, joiden pitäisi olla tärkeitä kaikille, eivät innosta”

Demokratian kannalta on huono asia, että pieni joukko kansalaisia äänestää samoja naamoja valtaan eri vaaleissa.

Yli sata kansanedustajaa istuu kolmella pallilla: eduskunnassa, kuntavaltuustossa ja aluevaltuustossa.

Kansanedustaja jakaa budjetissa ensin sote-rahat alueille ja siirtyy sitten sulavasti niitä käyttämään. Jossakin sivistysmaassa systeemiä sanottaisiin piilokorruptioksi tai intressiristiriidaksi, meillä sitä sanotaan demokratiaksi. Olisiko tässä laimean vaali-innostuksen yksi syy: äänestäminen ei kannata, kun hommaa pyörittää sama politiikan eliitti – oli sitten kyse valtakunnallisesta tai alueellisesta vallankäytöstä.

Aluevaaleissa sunnuntaina valitut valtuustot perustuvat vähemmistön ääniin.

Rehellisesti täytyy myös myöntää, että aluevaalien vaalikamppailukaan ei ollut sitä kaikkein vetävintä lajia.

Siihen pitää saada lisää potkua aikana, jolloin monenlaiset virikkeet ja ajanvietetarjonnat kilpailevat ihmisten mielenkiinnosta. Siinä mielessä hallitusta valehtelusta moittinut ja siksi kaikin puolin sopimattomana tuomittu kokoomuksen Pinokkio-mainos oli vaalien virkistävä poikkeus. Somekampanjoinnin lisäksi puolueiden negatiivinen vaalimainonta on vahvasti tulossa meillekin – haluttiin sitä tai ei.

Holkerin laihasta silakasta ja SAK:n suursyömäriporvarista onkin jo aikaa.

Alhainen äänestysprosentti kielii siitä, että vaalisysteemissä on jotain perustavanlaatuista pielessä. Ruotsissa äänestetään samalla kertaa alue- ja valtiopäivävaaleissa: äänestysprosentti oli 2018 vaaleissa 87,1. Suomessa äänestysvilkkaus on ollut laskusuunnassa. Eduskuntavaalien äänestysennätys on 84,1, prosenttia vuodelta – 1962!

Aluevaaleissa sunnuntaina valitut valtuustot perustuvat vähemmistön ääniin.

Se on tosiasia, jota ei ole syytä unohtaa.

Selityksiksi voi aina tarjota koronaa ja harmaata tammikuuta, mutta ne eivät poista juurisyytä: suomalainen ei koe äänestämistä merkityksellisenä tapahtumana. Asiantuntijoiden mukaan tekniset uudistukset ja vaalien yhdistämiset eivät välttämättä poista ongelmaa. Varsinkin nuoret näkevät äänestämisen turhana, ja se on huolestuttava kehitys, johon päättäjien pitäisi löytää tehokkaat lääkkeet nopeasti. Nuorillekin sukupolville äänestämisen pitäisi olla tapa ja velvollisuus; kansanvallan ainutlaatuinen juhlahetki.

Kyse on demokratian ytimestä, jonka vaihtoehtoina ovat populismi, suora toiminta ja ääriliikkeet.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?