Oikeusvaltioperiaatteet ja EU-tuomioistuimen asema EU-lain ylimpänä tulkitsijana ovat Euroopan unionin oikeudellisen perustan kulmakiviä.
Jokainen jäsenmaa on sitoutunut noihin periaatteisiin unioniin liittyessään, mutta viime vuosina joukko jäsenmaita on alkanut lipsua yhteisistä arvoista.
Räikeimpiä rikkureita ovat Puola ja Unkari, mutta komission mukaan myös esimerkiksi Malta, Slovenia ja Romania ovat lipsuneet oikeusvaltioperiaatteista.
Puola meni julkeudessaan aiemmin tässä kuussa pisimmälle linjaamalla, että osa EU-laeista on ristiriidassa maan perustuslain kanssa – ja että maan omat lait ja tulkinnat painavat enemmän kuin EU-lait ja EU-tuomioistuimen tulkinnat.
Tapauksesta on aiheellisesti syntynyt melkoinen selkkaus, jossa useat muut jäsenmaat ovat paheksuneet Puolaa yhä jyrkemmin sanoin ja vastatoimien vaatimuksin.
EU-parlamentti on jopa alkanut valmistella oikeustoimia EU-komissiota vastaan katsottuaan komission laiminlyöneen velvollisuutensa ryhtyä oikeusvaltioloukkausten edellyttämiin vastatoimiin.
”Komissio on puhunut enemmän kuin toiminut.
Komission pitäisi olla aloitteellinen, jos rikkurimaita vastaan olisi tarkoitus ryhtyä torumista ankarampiin toimiin, mutta toistaiseksi komissio on puhunut enemmän kuin toiminut.
EU:n keinovalikoimassa on kolmenlaisia vastatoimia, mutta niiden soveltaminen on osoittautunut vaikeaksi ja vaikutus vaisuksi.
Kaksi vanhaa keinoa ovat rikkomusmenettely muodollisine sakkoineen ja jäsenmaan äänioikeuden epääminen määräajaksi.
Kolmas keino on viime vuonna luotu ehdollisuusmenettely, jonka pitäisi varmistaa juuri oikeusvaltioperiaatteiden noudattaminen ehtona EU:n budjetti- ja koronaelvytysvarojen maksamiselle.
”Puolan riskit ovat pienempiä kuin olisi syytä.
Puola on yksi EU-budjetin ja elvytysrahaston suurimmista tukien saajista, ja teoriassa maan oikeusvaltioloukkaukset voivatkin vaarantaa jopa kymmenien miljardien eurojen EU-tuet.
Käytännössä Puolan riskit ovat pienempiä kuin olisi syytä.
EU-tukien ehdollisuus ei koske oikeusvaltioperiaatteita yleensä, vaan koronakiireessä ehdollisuus rajattiin koskemaan vain sellaisia oikeusvaltioloukkauksia, jotka uhkaavat EU-varojen käyttämisen asianmukaisuutta.
Joka tapauksessa komissio empinee ehdollisuusmenettelyyn ryhtymistä ainakin niin kauan kuin ehtoja koskeva Puolan ja Unkarin valitus viipyy EU-tuomioistuimen käsittelyssä.
Aikaa voi helposti kulua niin kauan, että Puola ehtii saada elvytystukensa – ja maan hallitus uhitella vielä seuraavienkin vaalien voittoon.
Oikeusvaltiokriisi on EU:lle pahalaatuinen pattitilanne, sillä Puolaa tai muita rikkurimaita ei voi erottaa EU:sta.