Pääkirjoitus: Eurooppa ei pärjää yksin – riippumattomuus Yhdysvalloista ja strateginen autonomia ovat vielä kaukana - Pääkirjoitus - Ilta-Sanomat

Pääkirjoitus: Eurooppa ei pärjää yksin – riippumattomuus Yhdysvalloista ja strateginen autonomia ovat vielä kaukana

Naton suuret sotaharjoitukset tuovat hyvin esille sen, että eurooppalaiset liittolaiset tarvitsevat Yhdysvaltain voimaa maanosan puolustukseen, kirjoittaa erikoistoimittaja Jouko Juonala.

Yhdysvaltain 82. maahanlaskudivisioonan ja brittiläisen laskuvarjorykmentin sotilaat nousivat kuljetuskoneisiin 7. toukokuuta, ottaakseen osaa sotaharjoituksiin Baltiassa ja Romaniassa.

11.5. 21:00

Noin 800 yhdysvaltalaista ja brittiläistä laskuvarjosotilasta teki maahanlaskun Viroon viime lauantaiaamun varhaisina tunteina. Osasto toi mukanaan raskasta kalustoa, muun muassa tykistöä ja ajoneuvoja. Kuljetuskoneet lensivät perille Ruotsin ilmatilan kautta.

Maahanlaskuoperaatio oli osa puolustusliitto Naton laajaa Defender Europe 21 -harjoituskokonaisuutta, johon kuuluu useita muitakin maahanlaskuja. Yhteensä noin 7 000 laskuvarjosotilasta kymmenestä kumppanimaasta testaa toukokuussa kykyä saapua Naton itäisen siiven valtioiden avuksi mahdollisessa konfliktissa.

Venäjän rajoille ulottuva Defender Europe 21 on juuri sitä Naton harjoittelua, joka herättää suurta ärtymystä Moskovassa. Naton näkökulmasta suuret harjoitukset ovat osa liiton strategista viestintää. Nato on valmis puolustamaan jäsenmaitaan Venäjän naapurissa, ja Baltiassa siihen tarvitaan sotilaallisesti liittoutumatonta Ruotsia. Suomi on mukana tässä kuviossa Naton ja Ruotsin läheisenä yhteistyökumppanina, halusimmepa sitä tai emme.

Defender Europe 21 kertoo myös sen, että Euroopan puolustus nojaa yhä selkeästi Naton vahvimman jäsenvaltion Yhdysvaltojen voimaan ja sotilaallisiin kykyihin. Jos hätätilanne tulee, ratsuväen odotetaan saapuvan apuun lännestä.

Entä jos Yhdysvallat suuntaakin katsettaan Aasiaan, padotakseen siellä Kiinan valtaa?

Ruotsin puolustusvoimien tutkimuslaitos FOI julkaisi maaliskuussa ensimmäisen osan tutkimuksesta nimeltä Western Military Capability in Northern Europe 2020 (suom. Lännen sotilaallinen suorituskyky Pohjois-Euroopassa 2020). Se pohtii eurooppalaisten maiden todellista kykyä puolustaa aluettaan ja hankkeita Euroopan niin sanotusta strategisesta autonomiasta. Käsite nousi viime vuosina muotiin erityisesti Ranskan aloitteesta, ja sillä viitataan sekä Euroopan unionin että Naton eurooppalaisten jäsenmaiden hankkeisiin vähentää riippuvuutta Yhdysvalloista.

FOI:n raportti rysäyttää lukijan retoriselta tasolta alas maan pinnalle. Tutkijoiden realistinen näkemys on se, että strateginen autonomia on vielä kangastus. Eurooppa on sotilaallisesti liian heikko, poliittisesti liian epäyhtenäinen, ja valtiot tarkastelevat turvallisuuttaan eri tavoilla. Eteläisessä Euroopassa uhkina pidetään lähinnä Pohjois-Afrikkaa ja terrorismia. Alppien pohjoispuolisia maita huolestuttavat eniten Venäjän entistä aggressiivisempi toiminta ja sen halu käyttää asevoimaa poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Jos riippuvuutta Yhdysvalloista halutaan vähentää, pitäisi eurooppalaisten kumppanien paikata aukot sotilaallisissa kyvyissään ja ottaa entistä suurempi vastuu maanosan turvallisuudesta. Se olisi myös Yhdysvaltain etu, ja sitä ajaa ilmeisesti myös presidentti Joe Bidenin hallinto.

 Eurooppa on poliittisesti liian epäyhtenäinen ja ristiriitainen, ja valtiot tarkastelevat turvallisuuttaan eri tavoilla.

Strategisen autonomian käsite ei rajoitu Euroopan puolustukseen. Lyhyen määritelmän mukaan se tarkoittaa riippuvuuksien vähentämistä ja oman toimintakyvyn kasvattamista myös muun muassa kauppapolitiikassa, diplomatiassa ja teknologisessa kehityksessä. Aiheesta ilmestyi huhtikuussa laaja Ulkopoliittisen instituutin raportti Strategic autonomy and the transformation of the EU (suom. Strateginen autonomia ja EU:n muutos).

Raportti suosittelee EU:lle muun muassa keskeisten teollisuudenalojen ja tuotantoketjujen suojelua, Nato-yhteistyön tiivistämistä, jäsenmaiden keskinäisen solidaarisuuden kehittämistä terveyspolitiikassa, EU:n arvojen ja etujen pitämistä entistä paremmin esillä maailmalla sekä kansainvälisen, sääntöpohjaisen yhteistyön kehittämistä Yhdysvaltain ja Kiinan valtakamppailun hillitsemiseksi.

Tässä sitä onkin eurooppalaisille työtä. Vaikuttaa siltä, ettei strateginen autonomia toteudu pitkään aikaan, jos sitä sitten halutaan tavoitella.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?