Pääkirjoitus: Elvytysrahasto on kuin tarjous, josta ei voi kieltäytyä - Pääkirjoitus - Ilta-Sanomat

Pääkirjoitus: Elvytysrahasto on kuin tarjous, josta ei voi kieltäytyä

Kun Suomikin hyväksyy EU:n yhteisvelan, on sen jälkeen turha haikailla entisiä periaatteita, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä antoi jäsenilleen vapaat kädet äänestää miten haluavat EU:n elpymispakettia koskevassa äänestyksessä ensi viikolla. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ryhmäkokouksen jälkeen eduskunnassa torstaina.

7.5. 21:00

Suomikin näyttää hyväksyvän EU:n elvytysrahaston yhteisvelkoineen ja uudenlaisine tulonsiirtoineen Italian kaltaisten ylivelkaisten jäsenmaiden hyväksi.

Varmuus vahvistui torstaina, kun oppositiopuolue kokoomus käytännössä asettui hallituksen esityksen – ja EU:n elvytysrahaston – kannalle.

Aiemmin puolueen eduskuntaryhmä aikoi äänestää tyhjää, kun elvytysrahastoa koskeva esitys tulee eduskunnan täysistunnon äänestykseen.

Tyhjääkin äänestämällä puolue olisi toki varmistanut esitykselle tarvittavan kahden kolmasosan enemmistön, mutta nyt luvassa olevat jaa-äänet ovat vielä varmempi tae hallituksen esityksen hyväksymiselle.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on myöntänyt tästä linjan vaihtelusta, että ”varmaan se näyttää politiikan soutamiselta ja huopaamiselta”.

Niin tosiaan näyttää. Mutta vaikka soutamiselle ja huopaamiselle olisi helppo ja ehkä houkuttelevaakin ilkkua, on sitä helppo myös ymmärtää.

EU:n ja Suomen EU-jäsenyyden kannattaja ei tiedä, miten päin olisi – ja itkisikö vai nauraisiko elvytysrahastolle, sen selityksille ja varsinkin Suomen muka tiukoille ehdoille.

Elvytysrahasto on erittäin monimutkainen järjestely, jonka julki lausuttuja tavoitteita voi hyvin perustein kannattaa – mutta jonka ristiriitaista toteutustapaa voi yhtä hyvin perustein arvostella.

Elvytysrahaston kannalle voi päätyä esimerkiksi toteamalla, että talous on kärsinyt koronakriisistä vakavia vaurioita ja tarvitsee siksi elvytystä. Ja että EU:n heikoimmat taloudet ovat kipeämmin elvytyksen tarpeessa kuin vahvimmat taloudet.

Tällaisista havainnoista on helppo päätyä elvytysrahaston kannalle – mutta vain sillä ehdolla, että EU:n taloudenpidon sopimuksilla ja periaatteilla ei ole väliä.

Mutta joka vähänkään välittää sopimuksista ja taloudenpidon periaatteista on joutunut puun ja kuoren väliin.

Juuri siitä johtunee kokoomuksenkin soutaminen ja huopaaminen – ja hallituksen ja eduskunnan valiokuntien sekavat selostukset ja onttouttaan kumisevat lausumat.

Vielä vuosi sitten voimassa olleen EU:n virallisen tulkinnan mukaan jäsenmaille jaettavien avustusten rahoittaminen velaksi on EU:lta kiellettyä. Samoin jäsenmaan vastuulle kuuluvien velvoitteiden ottaminen unionin tai toisen jäsenmaan vastattaviksi on kiellettyä.

Elvytysrahastossa kumpaakin kieltoa on tarkoitus kiertää, venyttää tai rikkoa.

Jäsenmaille jaettavia ilmaisia avustuksia on tarkoitus rahoittaa yhteisvelalla. Ja rahaa on tarkoitus jakaa jäsenmaille lähinnä sellaisiin tarkoituksiin, joita niiden pitäisi panna toteen omin avuin.

Tästä elvytysrahaston tarkoituksen ja toteutuksen välisestä ristiriidasta syntyy poliittistaloudellinen umpisolmu.

Joka kannattaa elvytysrahaston elvytysaikeita ja kai ylipäätään EU:ta, joutuu tinkimään sopimuksista.

Mutta joka mieluummin kunnioittaa voimassa olevia sopimuksia, uhkaa joutua painostuksen uhriksi – ja saada veneenkeikuttajan ja EU-vastaisen populistin leiman otsaansa.

Viimeaikaisissa patistelupuheenvuoroissa onkin korostunut, kuinka äärinoloa Suomen olisi kaataa elvytysrahasto, ja että järjestely on parasta hyväksyä Suomen ”poliittisen pääoman” ja vaikutusvallan suojelemiseksi.

Yhteisvelan hyväksyminen on perustavaa laatua oleva iso askel, jota ei voi perua. Seuraavalla kierroksella puhutaan suoraan rahasummista eikä enää periaatteista.

Kun velkapiikki on kerran avattu, sitä on vaikea sulkea. Eikä se ainakaan onnistu yksin Suomelta, sillä olisihan kerran avattua lompakkoa aivan liian noloa alkaa kesken kaiken sulkea.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?