Pääkirjoitus: Itsetuhoisten nuorten määrä kasvaa hälyttävästi – ”varmistettiin vain, että lapseni pysyy hengissä”

Nyt systeemissä pärjäävät ne, jotka osaavat vaatia hoitoa. Miten käy muiden? Nuorisopsykiatria on pahasti ylikuormitettu, kirjoittaa Ilta-Sanomien erikoistoimittaja Heidi Hagelin.

Nuori päätyy helposti kierteeseen, jossa eri hoitavat tahot lähettävät hänet paikasta toiseen. Siinä loppuvat voimat nuorelta, nuoren vanhemmilta ja osittain hoitavalta henkilökunnaltakin.

19.3.2021 21:00

Tapasin muutama viikko sitten isän, joka oli alkanut lukea lakia saadakseen teini-ikäisen tyttärensä nuorisopsykiatriseen osastohoitoon. Isälle oli valjennut, että hoitoa saa, kun tietää, mitä oikeuksia laki antaa. Hän oli esimerkiksi saanut tyttärelleen osastopaikan vetoamalla apulaisoikeuskanslerin kanteluratkaisuun.

Kuunnellessani isää en voinut välttyä ajatukselta, että hoitoa saa, jos vanhemmat pystyvät käyttämään noin järeitä keinoja. Yksinkertaisemmin – korkeasti koulutetut vanhemmat, jotka osaavat painaa päälle, saavat lapsensa hoitoon.

Miten käy heille, joiden vanhemmilla ei ole tällaisia mahdollisuuksia? Kuka heidän puoltaan pitää?

Kuntaliitto on koostanut valtakunnan tason tietoja. Ne ovat kylmääviä. Psykiatrisen laitoshoidon keskimääräinen pituus on laskenut 13–17-vuotiailla 39 vuorokaudesta 19 vuorokauteen ajanjaksolla 2008–2018. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) luvut ovat vielä rajumpia. Se ei johdu siitä, että sairaudet olisivat helpompia, vaan painopistettä on siirretty avohoitoon. Sen sanotaan olevan inhimillisempää, kuten varmasti onkin, silloin kun avohoito riittää potilaan tarpeisiin. Mutta myös avohoitoon on jonoa.

Tilanne ei ole helpottamassa. Lähetemäärät esimerkiksi HUS:in erikoissairaanhoitoon ovat rajussa kasvussa. Osittain se johtuu siitä, että perustasolla – esimerkiksi terveyskeskuksissa ja opiskelijaterveydenhuollossa – ei ole resursseja auttaa nuoria. Perustasolta sanotaan, että aivan liian usein päivystykseen tullut ahdistunut nuori lähetetään rauhoittavan lääkkeen kanssa kotiin.

Kaikki ovat sitä mieltä, että näin asiaa ei pitäisi hoitaa.

Nuori päätyy helposti kierteeseen, jossa eri hoitavat tahot lähettävät hänet paikasta toiseen. Siinä loppuvat voimat nuorelta, nuoren vanhemmilta ja osittain hoitavalta henkilökunnaltakin.

Korona ei missään tapauksessa helpota tilannetta. Mielenterveyden auttavat puhelimet ja verkkopalvelut ovat korona-aikana olleet tukossa. Nuori saattaa joutua odottamaan tunteja, kunnes joku vastaa hänelle. Yhteyttä ottavien itsetuhoisten nuorten määrä on kasvussa. Myös se päivystyksestä rauhoittavan lääkkeen kanssa kotiin lähetetty nuori soittaa näihin palveluihin, koska tarve päästä puhumaan on suuri.

Nuorisopsykiatrian ongelmista on puhuttu vuosia. Lähes kaikki ovat sitä mieltä, että nuorisopsykiatria on erityisen tärkeää, ja että ongelmista pitää saada kiinni, ennen kuin ne pahenevat. Kun kuuntelen ihmisten kokemuksia nykysysteemistä, syntyy kuva pirstaleisesta palvelusta. Kaikilla on kovasti hyvää tahtoa, ja jokainen lääkäri, jonka kanssa puhuin, haluaisi valtavasti auttaa nuoria. Silti kokonaisuudessa joku on pahasti pielessä. Syntyy vaikutelma, että laitoshoidosta avohoitoon siirretyt resurssit eivät riitä. Tai sitten nuorten ongelmat ehtivät kasvaa niin pahoiksi, ettei niitä enää pysty avohoidolla ratkaisemaan.

Tapaamani isä kuvasi tyttärensä avohoitoa sanoilla ”siellä varmistettiin vain, että lapseni pysyy hengissä”. Sekin kuulostaa hurjalta. Varsinkin, kun tiedossa oli, että tytär oli itsetuhoinen, ahdistunut ja masentunut.

Lopulta kyse on aina rahasta. Jos kaikki haluavat saada hoidon kuntoon, mutta nuorisopsykiatria on silti ylikuormittunut, sinne tarvitaan lisää resursseja. Kovin kauaa ei kannata odotella. Korona-aika näkyy jo nuorten oireilussa. Jos tilannetta ei haluta päästää nykyistäkin pahemmaksi, pitää alkaa toimia nopeasti.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?