Pääkirjoitus: Koskelan käsittämätön veriteko vie suoraan pahuuden ytimeen – kiusaamisen vähättely vastuutonta puhetta - Pääkirjoitus - Ilta-Sanomat

Pääkirjoitus: Koskelan käsittämätön veriteko vie suoraan pahuuden ytimeen – kiusaamisen vähättely vastuutonta puhetta

Toivottavasti Koskelan teinisurmasta keskustellaan kuntavaaleissa enemmän kuin EU:n elpymispaketista, kirjoittaa pääkirjoitustoimittaja Timo Paunonen.

Teinisurman tekopaikka Helsingin Koskelassa on täyttynyt kynttilöistä viime kuukausina.­

19.2. 21:00

Koronakriisin keskellä kamppaileva Suomi järkyttyi, kun Helsingin käräjäoikeudessa luettiin murhasyytteet 16-vuotiaan teinipojan surmasta.

Kolme tapahtumahetkellä 16-vuotiasta poikaa pahoinpiteli kaveriaan tuntikausia Helsingin Koskelassa. Loppujen lopuksi poika jätettiin loukkaantuneena virumaan tapahtumapaikalle ja – kuolemaan.

Henkirikoksen kuvottavat yksityiskohdat hiljensivät oikeussalin.

Syyttäjä kutsui tekoa oman uransa ”hirvittävimmäksi tapahtumaksi”. Nuorten epäinhimillinen raakuus on käsittämätöntä, varsinkin kun poliisikuulusteluissa syytetyt eivät osanneet kertoa tekonsa motiivia.

Syytetyistä pojista kaksi oli tuntenut uhrin pikkulapsesta saakka.

Pojat olivat samassa päiväkodissa, ja henkirikoksen uhrin vanhemmat hoitivat murhasta syytettyjä nuorukaisia lapsina.

Kuinka lapsuuden kaveruus muuttuu veriteoksi pimeällä pihalla hyisenä joulukuisena yönä? Siihen emme ehkä saa vastausta koskaan.

    Kiltiksi kuvaillun pojan elämä ei ollut ruusuilla tanssimista.

    Kiusaamista, pahoinpitelyä ja rääkkäämistä vuosia: hän ikään kuin alistui väkivaltaiseen kaverisuhteeseen, jotta saisi olla heidän kanssaan, kavereiden, joille hyväntahtoinen, syrjäänvetäytyvä, yksinäinen poika oli helppo kohde, kylmäveriseen loppuun saakka.

    Jos kaikki asiaan liittyvät tapahtumat laitetaan yhteen ja analysoidaan huolella, selittäviä asioita teolle ei löydy.

    Jäljelle jää vain pahuus.

    Ollaan pahuuden ytimessä, sanan mukaisesti.

    Kiusaaminen on suomalaisen yhteiskunnan ongelma, jolle sosiaalinen media on antanut uuden, jopa pelottavan ulottuvuuden: kiusaaminen netissä on kasvotonta ja leviää laajalle. Koulukiusaamista on yritetty taltuttaa vuosia, heikoin tuloksin. Koulukiusaaminen halutaan jopa korvata termillä kouluväkivalta.

    Kiusaamisen kehä on niin sisäänrakennettu systeemi, että kouluvaiheessa ollaan itse asiassa jo myöhässä.

    Mistähän nämä mallit tulevat?

    Aika läheltä. Aikuisilta.

    Ex-kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Ilkka Taipale (sd) katsoo, että kiusaaminen tekee kiusatuista menestyjiä. Taipale osallistui keskusteluun Helsingin kaupunginvaltuustossa, jossa käsiteltiin aloitetta koulussa tapahtuvan kiusaamisen ja väkivallan ennaltaehkäisemisestä.

    Taipaleen näkökulmahan tästä keskustelusta enää puuttuikin.

    Vastuutonta puhetta kuntapoliitikolta. Kyllä kai Taipaleen pitäisi lääkärinä tietää, että kiusaaminen aiheuttaa kiusatulle mielenterveysongelmia, masennusta, syrjäytymistä ja pahimmillaan itsemurhia.

    Harva nousee kiusaajien keskeltä voittajana ilman elinikäisiä traumoja.

    Tuoreen Kriminologian ja oikeuspoliittisen instituutin nuorisorikollisuuskyselyn perusteella nuorten rikollisuus ei ole viime vuosina kasvanut. Tilanne on itse asiassa vakiintunut (HS 19.2.) alhaiselle tasolle, onneksi.

    Kyselystä nousee kuitenkin esiin pahoinpitelyjen raaistuminen.

    Ne perheet, lapset ja aikuiset, joilla on kaikki hyvin, eivät kohtaa väkivaltaa, sitten taas on heitä, jotka kohtaavat sitä päivittäin ja joutuvat elämään sen kanssa – henkensä uhalla.

    Koskelan murhakäräjät on herättänyt päättäjät.

    Nyt puhutaan lastensuojelun resursseista, koulujen roolista ja nuorten pahoinvoinnista ylipäätään. Hyvä, että puhutaan. Mutta kuten on monesti sanottu, toimikuntia, työryhmiä ja selvityksiä on jo ollut riittävästi. Silti ongelmat vain tuntuvat kärjistyvät.

    Poliitikoilla on tapana huolestua asioista – asia kerrallaan.

    Viime vuosien aikana on ehditty pöyristyä muun muassa Oulun lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista, 8-vuotiaan Vilja Eerikan kohtalosta ja perhesurmista.

      Yllättävän äkkiä ne katoavat agendalta. Tulee muita asioita, joista pitää taas pöyristyä ja huolestua.

      Edessä ovat kuntavaalit.

      Olisiko siinä nyt paikka keskustella kiusaamisesta, nuorten väkivallasta ja ylipäätään nuorisomme hyvinvoinnista. Olisi ehkä kuitenkin jonkin verran koskettavampi aihe kuin vaaleja nyt hallitseva EU:n elpymispaketti.

      Vaaliteemana se on hankala, eikä oikeita vastauksia ole.

      Mutta yritetään.

      Artikkeliin liittyviä aiheita

      Osion tuoreimmat

      Luitko jo nämä?