Pääkirjoitus: Ministeri Saarikon turha tuohtua EU:n elvytysrahoista – Suomi saa juuri sen verran mitä Brysselin ”työvoitolla” tilasikin - Pääkirjoitus - Ilta-Sanomat

Pääkirjoitus: Ministeri Saarikon turha tuohtua EU:n elvytysrahoista – Suomi saa juuri sen verran mitä Brysselin ”työvoitolla” tilasikin

Elvytysrahastosta saatavien avustusten supistuminen ärsyttää. Mutta avustuspettymys on sivuseikka sen rinnalla, että rahastoon sitoutuminen on Suomellekin suuri sokkohyppy kohti yhteisvelalla toimivaa tulonsiirtounionia, kirjoittaa Ilta-Sanomien erikoistoimittaja Jan Hurri.

Saksan liittokansleri Angela Merkel (vas.), Ranskan presidentti Emmanuel Macron, Suomen pääministeri Sanna Marin ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel EU:n huippukokouksessa Brysselissä viime heinäkuussa.­

22.1. 21:00

EU:n koronaelvytysrahasto herättää taas ärtymystä, kun Suomen osuus rahaston avustuksista näyttää jo toisen kerran kutistuvan.

Pettymyksellä on jo mittaa puoli miljardia euroa, sillä arvio Suomen avustuksista oli viime kesänä 3,2 miljardia euroa mutta nyt 2,7 miljardia.

Harmia lisää Suomen arvioidun maksuosuuden säilyminen ennallaan noin 6,6 miljardissa eurossa – ja se, että Suomen suhteellinen asema heikkenee ja nettomaksuosuus kasvaa.

Summat ja niiden muutokset ovat Suomelle suuria, ja siksi avustusosuuden kutistumisesta noussutta ärtymystä on helppo ymmärtää.

Mutta niin ymmärrettävää kuin tuohtumus onkin, se on myös ainakin osittain outoa.

Ministeri Annika Saarikko (kesk) ihmetteli asiaa Helsingin Sanomissa (22.1.): ”Mutta vaikuttaako tämä reilulta ja oikeudenmukaiselta? No ei sinnepäinkään.” Hallituksen ministereitä myöten esiin noussut pettymys on outoa, sillä Suomen avustusten supistuminen perustuu hallituksen vaatimiin avustusten jakoperusteisiin.

Suomen avustusosuus on supistunut siksi, että komission tarkentuneiden talousennusteiden mukaan Suomi on selvinnyt koronataantumasta lievemmin vaurioin kuin aiempien ennusteiden perusteella näytti käyvän.

Juuri näin – ainakin periaatteessa – hallitus halusi avustuksia jyvitettävän jäsenmaiden kesken, kun se vaati viime hetken muutoksia elvytysrahaston ehtoihin viime kesän neuvotteluissa.

Komission alkuperäisen ehdotuksen ja sen pohjalta Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan hioman ehdotuksen mukaan avustusten jako olisi perustunut miltei kokonaan muihin talousmittareihin kuin koronakriisin taloushaittoihin.

Sopimusneuvottelujen jälkeen pääministeri Sanna Marin (sd) kehui koronavaikutusten huomioon ottamista Suomen työvoitoksi.

Ja siitä juuri on nyt kyse, kun Suomen avustusosuus supistuu.

Yhtä outoa – ja samalla surullista – on se, että avustuspettymys vie meillä edes satunnaisesti viriävää kriittistä EU-keskustelua sivuraiteille.

Edes puolen miljardin euron pettymys on sivujuoni siihen verrattuna, että elvytysrahastoon sitoutumalla Suomikin ottaa ehkä peruuttamattoman ja joka tapauksessa erittäin suuren harppauksen kohti yhteisvelalla toimivaa tulonsiirtounionia.

Vaikka elvytysrahasto on tarkoitus perustaa muodollisesti vain koronavaurioita korjaavaksi tilapäiseksi ja kertaluontoiseksi välineeksi, on siinä ainekset EU:n perusluonteen radikaaliin muuttamiseen.

Alusta lähtien liki 40 vuoden ajaksi perustettava järjestely on aikanaan helpompi muuttaa pysyväksi kuin purkaa. Ja kun suurin osa rahaston varoista on alusta asti tarkoitus käyttää muihin tarkoituksiin kuin koronatappioiden paikkaamiseen, on sitä vastakin helppo ohjata yhä uusiin tarkoituksiin.

Avustuspettymyksen tuohtumuksessa näyttää unohtuvan sekin, että elvytysrahastoon osallistumalla Suomikin heittäisi useita EU:n liki pyhinä pidettyjä periaatteita ja sopimuksia romukoppaan.

Elvytysrahaston avustuksia on tarkoitus ohjata jäsenmaiden sellaisiinkin menoihin, jotka kuuluvat näiden omalle vastuulle, mutta joita ennestään ylivelkaisilla mailla ei ole itsellään varaa tai halua rahoittaa. Tällaista vastuiden jakamista on tähän asti pidetty sopimattomana.

Lisäksi elvytysrahaston avustuksia on tarkoitus rahoittaa EU:n mittavalla velkarahoituksella, mikä on sekin perussopimusten aiemmin yksiselitteisenä pidetyn tulkinnan mukaan kiellettyä.

 Puolen miljardin euron pettymys on sivujuoni.

Talouden yhteisvastuuta voi kannattaa tai vastustaa, mutta ei siihen pitäisi kriisinkään varjolla livahtaa ilman tarvittavia perussopimusten muutoksia – ja ilman avointa keskustelua.

Nyt näin uhkaa käydä, ja siitä on EU:n kannattajankin suurempi syy tuohtua kuin Suomen joka tapauksessa ylihintaisten avustusten hupenemisesta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?