Tasavallan presidentin Sauli Niinistön uudenvuodenpuheita kuunnellaan aina tarkasti, mutta koronavuoden päätteeksi tavallistakin tarkemmin. Edessä väijyvä harmaa tulevaisuus ja ennustamattomuus lisäsi puheen odotusarvoa.
Koronan osalta presidentti jakoi kiitoksensa kansalle kestokyvystä ja muistutti, ettei pandemia ole ohi. Koronarokotus on vastuunkantoa, voisi tiivistää.
Mutta mitä muuta presidentti sanoi?
Niinistö ei ole kieltänyt puheidensa tulkintaa toisin kuin presidentti Mauno Koivisto aikoinaan, joten tulkitaan.
Kun presidentti puhuu, hän joutuu miettimään tarkasti, mitä hän voi valtaoikeuksiensa puitteissa sanoa. Sisä- ja talouspolitiikka ei enää ole presidentin toimialaa, mutta ulko- ja turvallisuuspolitiikka on. Kummankin suurin päämäärä on taata juuri Suomen turvallisuus.
Tältä osin Niinistö antoi sisäpolitiikkaa läheltä liippaavan, mutta turvallisuuspolitiikkaan oleellisesti kuuluvan naivismivaroituksen. Sitä ei edes tarvinnut etsiä täikammalla rivien välistä. Vuosi sitten puhuttiin Syyrian al-Holin pakolaisleiriltä kotiutettavien lasten ja ennen muuta äitien asemasta. Sama keskustelu jatkuu nyt.
Joulun alla nähtiin yksi palautuslento, kun ulkoministeriö kotiutti al-Holista lapsia äiteineen. Myös turvapaikanhakijoiden ja niin sanottujen paperittomien asemasta ja heidän muodostamasta riskistä on puhuttu ja varoitettu. Keskustelun politisoitumista on voinut seurata esimerkiksi ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr) al-Hol -vyyhden yhteydessä. Tässä avainlause presidentin puheesta:
On sanottu, että viranomaiset virkavastuulla huolehtivat turvallisuudesta. He varmasti tekevätkin voitavansa, kukin kohdaltaan säädetyissä puitteissa. Näiden puitteiden tulee olla ajan tasalla. Meidän ei tulisi koskaan joutua tunnustamaan, että olemme olleet politiikassamme naiiveja.
Ruotsin pääministeri Stefan Löfven totesi taannoin tämän maansa osalta: ”Sverige har varit naiva.” Kun Niinistö tästä varoittaa, hän pelkää, että Suomikin joutuu vielä tunnustamaan olleensa naiivi. Kysymyksiä riittää:
Tästä puolestaan seuraa vaikeita jatkokysymyksiä. Missä määrin yksilön oikeuksien vastapainoksi voidaan asettaa kaikkia koskeva turvallisuus? Tai päinvastoin, voidaanko koko yhteiskunnan turvallisuus vaarantaa asettamalla yksittäisten yksilöiden oikeudet etusijalle? Tätä pohdintaa Euroopan sivistysvaltioissa käydään ja toistaiseksi on päädytty kovin erilaisiin ratkaisuihin.
Parhaillaan valmistellaan sisäisen turvallisuuden selontekoa, joten sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) kannattaa lukea presidentin puhetta tarkasti. Siinä on viestiä sisällä. Paljolti Niinistön herättelyn ansiosta Suomessa herättiin vuosi sitten kiirehtimään terrorilainsäädännön päivittämistä. Silti terrorilakien osalta mitään ei ole vuodessa käytännössä tapahtunut. Näin presidentti arvioi tilannetta 15.12.2019 Presidentin kynästä -kirjoituksessaan:
Suomi ei saa päätyä tilanteeseen, jossa turvallisuusriskien kohtelu on lievempää ja lainsäädäntömme väljempää kuin verrokkimaissa.
Kuluneen vuoden aikana on keskusteltu paljon siitä, millainen keskusteluyhteys presidentti Niinistöllä on Sanna Marinin (sd) hallituksen kanssa. Keväällä hallitukselle ei kelvannut Niinistön esittämä koronanyrkki. Kannatusta esitys sai muualta.
Hallituksen ja presidentin välisen keskustelun toimivuutta kiitellään juhlapuheissa ja haastatteluissa, mutta jokin niissä mättää. Sen aistii – ja kyllä siitä kulisseissa paljon puhutaankin.