Pääkirjoitus: Konkurssien estäminen on nyt tärkeintä työllisyyspolitiikkaa - Pääkirjoitus - Ilta-Sanomat

Pääkirjoitus: Konkurssien estäminen on nyt tärkeintä työllisyyspolitiikkaa

Konkurssiaallon ja suurtyöttömyyden estäminen on koronakriisissä tärkeintä työllisyyspolitiikkaa, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Esimerkiksi majoitus- ja ravitsemusalan syyskausi on äkisti muuttunut synkäksi hetkellisen kesähelpotuksen jälkeen.­

9.10. 21:00

Koronatartuntojen nopea lisääntyminen ja ravintoloista alkaneet uudet rajoitustoimet kasvattavat huolta myös taloutta uhkaavasta toisen aallon notkahduksesta.

Majoitus- ja ravitsemusalan samoin kuin matkailun, kulttuurin ja tapahtuma-alan syyskausi on jo suhteellisen äkisti muuttunut synkäksi hetkellisen kesähelpotuksen jälkeen. Myös vähittäiskaupan ja palveluyritysten näkymät ovat tavallista epävarmemmat.

Kesällä varovaista paluuta normaaliin tapailleet asiakasvirrat uhkaavat tyrehtyä, kun terveysviranomaiset määräävät uusia rajoituksia ja uutta tartunta-aaltoa säikähtäneet kansalaiset vähentävät liikkumistaan ihmisten ilmoilla.

Kotimarkkinoiden ylle kasautuvia tummia pilviä synkentää lisää se, että vientiyrityksillä on vielä ensimmäisenkin aallon pohja edessäpäin. Ja koska koronatartunnat ja -rajoitukset lisääntyvät parhaillaan myös Suomen tärkeimmissä vientimaissa, voivat vientinäkymätkin vielä heiketä lisää ennen kuin alkaa helpottaa.

Suomi selvisi koronakriisin ensimmäisestä aallosta selvästi vähäisemmin vaurioin kuin keväällä pahimmillaan pelättiin käyvän.

Tämä koskee yhtä hyvin koronaepidemian terveyshaittoja kuin koronataantuman taloushaittoja. Kansanterveys ja -talous olivat toki suuressa vaarassa, mutta moneen muuhun länsimaahan verrattuna Suomi selvisi säikähdyksellä.

Toki tartuntoja ja kuolemantapauksia sattui meilläkin, mutta vähemmän kuin useimmissa verrokkimaissa ja vähemmän kuin asiantuntijat keväällä ennustivat.

Samoin talous painui taantumaan, yrityksiä joutui varsinkin herkimmillä aloilla vakaviin vaikeuksiin ja väkeä joutui suurin joukoin pakkolomille. Mutta silti taloudenkin iskut jäivät paljon lievemmiksi kuin useimmissa muissa EU-maissa tai kuin oli keväällä perusteltua pelätä.

Talouden koronatorjunnassa yksi tärkeimmistä onnistumisista – tai onnenkantamoisista, kummasta lieneekään kyse – on se, että työttömyys ei ole toistaiseksi karannut dramaattiseen kasvuun.

Tilastokeskuksen mukaan työttömänä oli elokuussa runsaat 200 tuhatta kansalaista eli alle kahdeksan prosenttia työvoimasta. Sekin on paljon, mutta ei kuitenkaan niin paljon kuin viime vuosikymmenen eurokriisin tai varsinkaan 1990-luvun laman aikaan. Eikä niin paljon kuin keväällä oli aihetta pelätä.

 Vaihtoehto on paitsi karumpi myös kalliimpi.

Koronakriisin pitkittyminen ainakin kahden tartunta- ja taantuma-aallon mittaiseksi edellyttää nyt päättäjiltä entistäkin pitkäjänteisempää ja kylmähermoisempaa mutta samalla myös hienovaraisempaa otetta.

Kansanterveydestä on edelleen pidettävä mahdollisimman hyvää huolta. Tehtävää helpottavat keväältä kertyneet kokemukset ja todennäköisesti varsin vahvana jatkuva kansan ja oppositionkin poliittinen taustatuki.

Kansantaloudesta huolen pitäminen sen sijaan muuttuu sitä vaikeammaksi mitä pidempään koronakriisiä jatkuu. Siksi on kaiken aikaa tärkeämpää, että taloustoimien huomio pysyy tärkeimmissä haasteissa eikä harhaudu sivuseikkoihin.

Koronataantuman toisessa allossa hallituksen tärkein tehtävä on estää työttömyyttä repeämästä radikaaliin kasvuun. Se onnistuu vain yhdellä keinolla: yrityksiä uhkaava konkurssiaalto on estettävä.

Valtion on oltava valmis tukemaan vaaraan joutuvia yrityksiä ja pidettävä ne pystyssä niin suurilla tukisummilla kuin tarpeen, sillä vaihtoehto – konkurssiaalto ja suurtyöttömyys – on paitsi karumpi myös kalliimpi.

Siksi nyt ei ole oikea aika arkailla yritysten tukemista tai valtion roolin kasvamista eikä edes valtion velkaantumista. Ne ovat sivuseikkoja, kun pelissä on nykypolven toimeentulo ja tulevien polvien taloudellinen tulevaisuus.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?