Sanna Marinin hallitus ratkaisee Suomen kohtalon ensi viikolla – yksi kansaa pelottava asia pitää hoitaa kuntoon - Pääkirjoitus - Ilta-Sanomat

Pääkirjoitus: Sanna Marinin hallitus ratkaisee Suomen kohtalon ensi viikolla – yksi kansaa pelottava asia pitää hoitaa kuntoon

Budjettiriiheen kokoontuvan hallituksen pitää pystyä valamaan toivoa tulevaisuudestaan huolestuneille kansalaisille, muuten hukka perii, kirjoittaa pääkirjoitustoimittaja Timo Paunonen.

Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitus neuvottelee ensi vuoden budjetista ensi viikolla. Odotettavissa on kovia päätöksiä.­

11.9. 21:00

Ensi viikko on Suomi-neidolle kohtalon viikko.

Lause voi vaikuttaa dramaattiselta, mutta kun koronakriisissä kamppailevan Suomen tilanteeseen syventyy, ei lause enää olekaan kaukaa haettu kevyt heitto. Hallituksen budjettiriihessä tehdään päätöksiä, joilla on todella kauaskantoisia seurauksia.

Meille kaikille.

Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallituksen pitäisi löytää ratkaisut, joilla yritysten, varsinkin vientiteollisuuden, toimintakyky turvataan, ihmisille saadaan töitä ja samalla varmistetaan julkisen talouden, valtion ja kuntien, toimintaedellytykset.

Yhtälö ei ole helppo.

Monen hallituspoliitikon aatteellinen perusta joutuu testiin.

Marinin punavihreä hallitus ylittää vasemmiston ja oikeiston rajan, ja se tietää kaupankäyntiä pehmeiden ja kovien työllisyyskeinojen välillä.

Ikävä totuus on, että molempia joudutaan tekemään, myös niitä kovia.

Muutamien lausuntojensa perusteella pääministeri itse on tämän ymmärtänyt. Sdp on päähallituspuolueena avainasemassa. Marinin tilanne vertautuu Paavo Lipposen (sd) ensimmäiseen hallitukseen vuonna 1995. Laman jäljiltä Lipposen demarivetoinen ykköshallitus teki rajut leikkaukset julkisiin menoihin. Marinilla julkisen talouden sopeutustoimet ovat vasta tuonnempana, nyt pitää saada talous rullaamaan, vienti vetämään ja kansa töihin. Siinäkin riittää hommaa.

Koronakriisin takia tai koronakriisistä huolimatta Marinin hallitus on ensi viikolla pakkoraossa. Se joutuu, tavalla tai toisella, puuttumaan yhteiskunnan ikiaikaisiin rakenteisiin kuten työttömyysturvaan, eläkkeisiin, työehtosopimuksiin eli asioihin, joissa työmarkkinajärjestöillä on ollut paljon valtaa. Sdp on perinteisesti myötäillyt ay-liikkeen näkemyksiä. Ensi viikolla nähdään, onko tämä historiallinen tie kuljettu loppuun, ja Sdp nousee järjestövallan yläpuolelle – vihdoinkin, voisi joku sanoa.

Marin on poliitikkona puolueen vasenta laitaa.

Se näkyi hänen Kaipolan paperitehtaan lopettamisesta antamissa lausunnoissaan. Pääministeri ihmetteli kannattavan tehtaan sulkemista, vaikka itse asiassa kyse oli koko sanomalehtipaperimarkkinan globaalista kuivumisesta.

Sdp puhui vielä 1970-luvulla puoluekokouksissaan pankkien ja suuryritysten sosialisoinnista, luokkataistelun hengessä. Puolueessa toki ymmärrettiin silloinkin, että ilman menestyviä, työllistäviä yrityksiä Suomessa ei ole verotuloihin perustuvaa vakaata julkista taloutta terveydenhoitoineen ja kouluineen. Tämän kristallinkirkkaan, vuosikymmeniä toimineen ajatuksen soisi viitoittavan hallituksen päätöksiä myös ensi viikolla.

Puoli vuotta jatkuneen koronakriisin yksi kansalaisia askarruttava uhka on jäänyt lähes pimentoon.

Se on näköalattomuus, sumuisuus.

Vielä 1980-luvulla opiskeltiin, mentiin töihin, perustettiin perheitä ja yhteiskunta toimi kuin rasvattu – vaikka olikin melkoinen sääntöviidakko. Nyt maapallo on ihan sekaisin, suurvaltajohtajien touhuissa ei juuri ole älyn hiventäkään, tyytymätöntä kansaa velloo kaduilla maailmalla, aseitakin kalistellaan, korona-ahdinkoa, työttömyyttä, lomautuksia, konkursseja, yt-neuvotteluja, mitä vielä. Mikä pahinta, nostamalla katseen tulevaisuuteen, mitään kovin toiveikasta ei ole edes näkyvissä.

Ei ihme, että syntyvyys laskee.

Toivon palauttaminen on tämän hallituksen ja tulevien hallitusten tärkein työsarka, jonka rinnalla ensi viikon budjettiriihen päätökset ovat loppujen lopuksi, anteeksi vain, pikkunäpertämistä. Jos kansalainen, nuori tai vanha, joutuu koko ajan pelkäämään toimeentulonsa, elinympäristönsä, tulevaisuutensa ja perheensä puolesta, mikään yhteiskunta ei selviä sellaisesta kriisistä kuivin jaloin.

Ei edes Suomi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?