Pääkirjoitus: Suomen pitäisi olla EU:n koronaelvytyksen saaja eikä maksaja – koronatappioiden varjolla raha virtaa Suomesta muihin maihin - Pääkirjoitus - Ilta-Sanomat

Pääkirjoitus: Suomen pitäisi olla EU:n korona­elvytyksen saaja eikä maksaja – korona­tappioiden varjolla raha virtaa Suomesta muihin maihin

EU:n elvytysrahastoa ja yhteiseen piikkiin kustannettavaa mittavaa uutta rahanjakoa perustellaan tarpeella tasata koronakriisin aiheuttamia talousvahinkoja EU-maiden kesken, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

EU-johtajat tekivät kyynärpäätervehdyksiä Eurooppa-neuvoston heinäkuisessa huippukokouksessa. Kuvassa Saksan liittokansleri Angela Merkel, Ranskan presidentti Emmanuel Macron, Suomen pääministeri Sanna Marin ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel.

14.8.2020 21:00

Tuollaisen perusteen mukaan luulisi, että yhteensä 750 miljardin elvytyseuron kustannukset ja kohdennukset – mikä maa maksaa ja mikä saa – perustuisivat kullekin maalle koronasta koituviin talousmenetyksiin.

Ja tuollaisen perusteen mukaan voisi luulla, että Suomikin kuuluisi kuvion nettosaajiin eikä -maksajiin.

Mutta joka näin luulee, erehtyy.

Viime kuun huippukokouksessaan EU-maiden johtajat hyväksyivät varsin monipolvisen ja -mutkaisen elvytyspaketin maksu- ja jakoperusteet pääpiirteissään komission kaavailujen mukaisina.

Toki Suomenkin toivomia tarkennuksia tehtiin tukena jaettavien ilmaisten avustusten ja puoli-ilmaisten luottojen väliseen suhteeseen, mutta tällä ei ollut olennaista vaikutusta rahavirtojen suuntaan.

Eikä Suomen hallituksen kehumilla neuvotteluvoitoilla ollut vähäisintäkään vaikutusta siihen, että Suomelle on tässä järjestelyssä varattu muiden maiden taloutta elvyttävän nettomaksajan asema.

Komission viimeksi tänä kesänä päivittämien talousennusteiden mukaan Suomen talous supistuu tänä vuonna vähän vähemmän kuin kaikkien EU-maiden taloudet keskimäärin.

Mutta talouden koronavaikutukset eivät jää tähän vuoteen.

Samojen komission ennusteiden mukaan talous alkaa pian toipua uuteen kasvuun suhteellisen napakasti miltei kaikissa muissa EU-maissa paitsi ei Suomessa.

 Rahavirtoja ohjaa kunkin maan aiempi talouskunto eivätkä koronatappiot.

Komissio ennustaa Suomelle ensi vuodeksi kaikista EU-maista heikointa kasvua ja puolta vaisumpaa kasvua kuin kaikille EU-maille keskimäärin.

Pelkästään tätä vuotta koskevien ennusteiden perusteella Suomi näyttää toki selviävän koronataantumasta selvästi vähäisemmin menetyksin kuin vaikkapa elvytysrahaston suurimmat nettosaajat Italia ja Espanja.

Mutta kun ennustetun ensisukelluksen lisäksi otetaan lukuun sukellusta seuraavaksi odotettu nousu, jää Suomi melkein yhtä syvälle upoksiin kuin Italia ja Espanja ja syvemmälle kuin vaikkapa Ranska.

Silti Suomi maksaa elvytysrahaston kustannuksista yli kaksin verroin enemmän kuin rahaston rahavirroista on tulossa takaisin. Sen sijaan Italia ja Espanja saavat elvytysrahastolta rutkasti runsaammin rahaa kuin joutuvat siitä maksamaan.

Suuria nettosaajia ovat myös esimerkiksi oikeusvaltiorikkurit Puola ja Unkari, vaikka komissio ennustaa kummallekin täksi vuodeksi tuntuvasti lievempää taantumaa ja ensi vuodeksi tuntuvasti vahvempaa toipumista kuin Suomelle.

Elvytysrahaston rahavirrat noudattavat suurimmalta osin ennestään tuttuja EU:n koheesio- eli lähentymispolitiikan ja rakenneuudistustukien periaatteita.

Niinpä rahavirtoja ohjaa kunkin maan aiempi talouskunto, kuten henkeä kohti laskettu kansantulo, eivätkä koronatappiot. Tarkoitus on toisin sanoen tasata maiden välisiä taloustilastoissa näkyviä tulo- ja varallisuuseroja eikä suinkaan koronakustannuksia.

Talouserojen tasaaminen EU-maiden kesken on sinänsä Suomenkin hyväksymä tavoite, ja siksi myös tulonsiirtojen kasvattaminen voi olla perusteltavissa.

Mutta joka kaipaa lisää tulonsiirtoja – ja niistä Suomelle koituvia kustannuksia – esittäköön pätevämpiä perusteita kuin pötypuheita koronatappioiden tasaamisesta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?