Terveydenhoitolaissa ei ole tulkinnan varaa. Sen mukaan potilaan pitäisi kiireettömässä tapauksessa päästä erikoissairaanhoitoon viimeistään kuudessa kuukaudessa hoidon tarpeen toteamisesta.
Koronavirusepidemia on johtanut siihen, ettei lain toteutuminen on entistäkin kaueampana. Helsingin Sanomien (HS 2.8.) selvityksen mukaan epidemia on suorastaan ”räjäyttänyt” kiireetöntä hoitoa odottavien lukumäärän. Hoitojonoissa eivät edes näy kaikki hoitoa tarvitsevat, sillä monet ovat peruneet tutkimus- ja kontrolliaikojaan koronatartunnan pelossa.
Hoitovelan kasvu on hyvin huolestuttavaa monella tasolla. Ensiksi, yksittäiset potilaat joutuvat elämään epävarmuudessa ja pärjäämään vaivansa aivan liian pitkään. Tutkimatta, hoitamatta ja kontrolloimatta jäävät vaivat saattavat komplisoitua. Toiseksi, hoitovelka vaikuttaa väestötasolla haitallisesti kansanterveyteen. Kolmanneksi, terveydenhuollosta vastaavien kuntien taloudellinen ahdinko vain pahenee velan kumuloituessa tuleville vuosille.
Epidemian pelätty toinen aalto olisi katastrofi, huolellisesta varautumisesta huolimatta. Jos se iskisi syksyllä tai talvella toden teolla Suomeen, jouduttaisiin rajoituksia ottamaan uudelleen käyttöön. Talouden elpyminen voisi pysähtyä. Terveydenhuollon resurssit pitäisi sitoa uudelleen sekä koronapotilaiden hoitoon että tartunnalle altistuneiden jäljittämiseen ja laajamittaiseen testaukseen. Hoitovelka kasvaisi entisestään.
Valtiosihteeri Martti Hetemäen työryhmä varoitti hoitovelasta koronakriisin jälkihoitoa koskevassa raportissa 1. kesäkuuta: ”Merkittävä vaikutus on sillä, missä vaiheessa sairaanhoitopiireissä käynnistyy uudelleen kiireetön eli ns. elektiivinen hoito. Mitä pidempään elektiivinen hoito on pysähdyksissä, sitä pidemmiksi hoitojonot ja hoitovajeet ehtivät muodostua ja sitä enemmän kustannuksia kumuloituu tuleville vuosille.”
”Kuntataloudelle toinen aalto olisi kova isku: kuntien verotulot ovat jo nyt jäämässä paljon ennusteita alhaisemmalle tasolle.
Hälytysmerkkejä tautitapausten lähtemisestä uuteen kasvuun on jo Euroopassa, Aasiassa ja Australiassa. Siksi myös Suomessa on varautumista on pakko pitää yllä: keväällä rakennettua tehohoidon kapasiteettia ei voida purkaa eikä resursseja vielä pitkään aikaan ohjata täysipainoisesti hoitojonojen purkamiseen. Tilanne korostaa ennaltaehkäisevän ja etsivän työn merkitystä terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa – siihen kannattaisi nyt satsata.
Kuntataloudelle toinen aalto olisi kova isku: kuntien verotulot ovat jo nyt jäämässä paljon ennusteita alhaisemmalle tasolle. Loputtomiin kunnat eivät voi korottaa veroäyriä eivätkä karsia palveluja ja tärkeitä investointeja. Valtio ei myöskään voi loputtomiin ottaa lisää velkaa, jolla vajetta voitaisiin kattaa.
Ainoa lohtu on se, että koronaepidemia hiipuu varmasti jossakin vaiheessa – viimeistään tehokkaan rokotteen avulla. Siitä huolimatta tosiasia on se, että kriisin vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen.
