Pääkirjoitus: Mitta tuli täyteen – valkoposki­hanhien vallalle on saatava loppu - Pääkirjoitus - Ilta-Sanomat

Pääkirjoitus: Mitta tuli täyteen – valkoposki­hanhien vallalle on saatava loppu

Valkoposkihanhien uhanalaisuus on kadonnut jo aikoja sitten. Lajin haitat tuovat mieleen jo heinäsirkkaparvet. Asialle on pakko tehdä jotakin.

Julkaistu: 24.5. 21:00

Valkoposkihanhien aiheuttamat tuhot ovat niin mittavia, että asialle on syytä tehdä jotakin. Varsinkin kun satojen tuhansien suuruiset hanhiparvet osoittavat, että laji on kaikkea muuta kuin uhanalainen.

Mikä on tällä hetkellä Suomessa ehkä ainoa asia, joka yhdistää niin maanviljelijät, golfarit ja vaikkapa helsinkiläiset puistonkäyttäjät? Vastaus: kasvava inho valkoposkihanhia kohtaan. Valkoposkihanhet ovat ottaneet ja ohittaneet ihmisen paikan sekä viljelyspelloilla, golfkentillä että kaupunkien puistoissa, jotka ne pilaavat.

Tilanne on karannut täysin käsistä, ja valkoposkihanhien kasvaneille määrille on pakko tehdä jotain. Lajin uhanalaisuus on poistunut aikapäiviä sitten. Sen näkee se kuuluisa sokea Reettakin, kun itäsuomalaisilla pelloilla on ollut ruokailemassa ja paskomassa kymmenien tuhansien suuruisia hanhiparvia. On arvioitu, että Itä-Suomessa on tänä keväänä jopa 500 000 hanhea.

Pahin tilanne on Pohjois- ja Etelä-Karjalan viljelijöillä. Kuvat valtavista hanhilaumoista syömässä ja pilaamassa viljelijöiden nurmia ja viljaistutuksia ovat tuoneet mieleen Afrikan heinäsirkkalaumat, joiden jäljiltä ei jää mitään.

Valkoposkihanhien metsästyksen sallimisesta on jätetty myös kansalaisaloite, joka on saanut tähän mennessä noin 30 000 allekirjoittajaa. Se, että EU kieltäisi valkoposkihanhien pyydystämisen on osittain harhaa. Jäsenmaiden viranomaiset, kuten Suomessa Varsinais-Suomen ely-keskus, voivat myöntää lupia omalla valvonnalla hanhien pyydystämiseen, mikäli ne aiheuttavat merkittävää haittaa. Esimerkiksi Virossa ja Ruotsissa valkoposkihanhien metsästys on sallittu pelloilta satovahinkojen ehkäisemiseksi. Toukokuun alussa ely-keskus myönsi 12 tohmajärveläiselle viljelijälle luvan, että kukin saa ampua 20–40 valkoposkihanhea syysmuuttokaudella. Päätös synnytti epäilemättä enemmän katkeruutta kuin riemua.

Kysymys on myös poliittinen. Tässä suhteessa se kaatuu vihreiden ja ympäristöministeri Krista Mikkosen (vihr) niskaan. Hiljaisuus on mahtanut tuntua pahalta esimerkiksi joensuulaisen Mikkosen kotiseudun Pohjois-Karjalan viljelijöistä. Nyt ympäristöministeri on sentään luvannut käydä tutustumassa tuhoalueisiin. Kysymys on vihreille hankala. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Emma Kari (vihr) ei kannata metsästystä, vaan hänen mukaansa tuhot on hoidettava muilla keinoilla, kuten järjestämällä erillisiä lintupeltoja muuttoreittien varrelle (Maaseudun Tulevaisuus 22.5.).

Myös naakka oli rauhoitettu vuoteen 2018. Valtavia naakkaparvia katsellessa voi todeta, että senkin osalta rauhoitus onnistui yli odotusten. Ne pilaavat yhä ulosteillaan pihoja ja tukkivat rakennusten savupiippuja ja lämpöhormeja, jonne ne yrittävät pesiä. Naakan osalta on kuitenkin todettu, että yksi ammuttu naakka hajottaa koko parven.

Jotakin valkoposkihanhien osalta on siis pakko tehdä. Toinen vaihtoehto on tunnustaa, että eletään sitten hanhien ehdoilla: rakennetaan puistot ja viljelykset hanhille, ja ihminen väistyköön. Arkijärki tosin sotii tällaista kehitystä vastaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?