Pääkirjoitus: Simpauttaja-romaanin toivottomuuden aika on ”kuoleman kunnissa” taas totta – ”haesta sen maalämpöpakettis kansa” - Pääkirjoitus - Ilta-Sanomat

Pääkirjoitus: Simpauttaja-romaanin toivottomuuden aika on ”kuoleman kunnissa” taas totta – ”haesta sen maalämpöpakettis kansa”

Maaseutu autioituu ja kiinteistöt muuttuvat arvottomiksi. ”Kuoleman kunnissa” meno on kuin 1970-luvulla pakettipeltojen aikaan.

Maaseutu autioituu ja kiinteistöt muuttuvat arvottomiksi. ”Kuoleman kunnissa” meno on kuin 1970-luvulla pakettipeltojen aikaan.

Julkaistu: 14.2. 21:00

Väistämätön rakennemuutos synnyttää samanlaista ahdistusta maaseudun ”kuoleman kunnissa” kuin 1970-luvun pakettipeltojen aika, kirjoittaa politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.

Moni muistaa kirjailija Heikki Turusen läpimurto- ja esikoisromaanin Simpauttaja (1973) ja siitä tehdyn, Veikko Kerttulan ohjaaman suositun televisioelokuvan.

Turunen on sijoittanut päähenkilönsä Imppa Ryynäsen Pohjois-Karjalaan, asutustilalle, keskelle 1960- ja 1970-lukujen vaihteen pahinta rakennemuutosta.

Kirjan yksi karuimmista kohtauksista on, kun Imppa isänsä ja veljensä kanssa levittää lantaa keväisenä päivänä isän raivaamalle pellolle. Sodat käynyt isä-Hilppa lyyhistyy kesken kaiken ja äiti-Eeli kauhistelee asutustilallisen arkea:

Eeli seurasi kun hevonen kiersi uudisalan ympäri. – Uskosi nyt ja löisi pellot pakettiin.

– Haesta perse sen pakettis kansa, kuului vastaus.

Simpauttajan ”paketissa” kyse oli pakettipeltojärjestelmästä, jossa valtio maksoi viljelijälle siitä, että tämä jätti raivaamansa pellot kesannolle, viljelemättä. Moni tarttui mahdollisuuteen ja samassa rakennemyräkässä satojatuhansia ihmisiä lähti Ruotsiin työn ja Volvon perässä.

Lehmistä maksettiin tapporahaa.

Turusen maalaama kohtaus on yhä paras kuvaus suomalaisesta sen ajan rakennemuutoksesta.

 Nyt maakunnista löytyy samaa ahdistusta ja pelkoa, joka jäyti maaseudun asukkaita Turusen Simpauttajan aikoina 70-luvulla.

Aika oli toinen, mutta siinä on vissejä yhtymäkohtia nykyhetkeen – varsinkin päiviin, joita kohti Suomi vääjäämättä on menossa.

Demografiset kartat osoittavat, miten syvällisesti Suomi on muuttumassa vuoteen 2040 mennessä.

Maakunnat tyhjenevät.

Tavalliselle ihmiselle kyse ei ole Tilastokeskuksen karttaharjoituksesta. Nyt maakunnista löytyy samaa ahdistusta ja pelkoa, joka jäyti maaseutujen asukkaita Turusen Simpauttajan aikoina 70-luvulla.

Mutta löytyykö ymmärrystä ja empatiaa, kun kansakunnan sielua revitään?

Lue lisää: Pääkirjoitus: Sanna Marinin hallituksella on käsissään räjähdysaltis pommi – tyhjät puheet ja lupaukset eivät enää tepsi

Lue lisää: Kommentti: Meneekö tämä nyt oikein? ”Kuoleman kunnissa” kiinteistöjen arvot nollaantuvat, mutta kiinteistöveroja nostetaan

Itse raivatun pellon hylkääminen kouraisi.

Samalla tavalla kouraisee, kun arvottomaksi muuttuneen koti- tai asuintalon arvo putoaa. Kovapäisimmät poliitikot ja ekonomistit ovat jo esittäneet, että osa arvottomista rakennuksista pitäisi tuhota polttamalla tai kaivinkoneella hajottamalla, jotta jäljelle jääneille jäisi edes jotakin arvoa.

Kiinteistöjen arvo ei laske ainoastaan sivukylillä, vaan myös keskustaajamissa.

Kaikkialla muualla paitsi suurissa kaupungeissa.

Viimeisenä toivonkipinänään sivukylien asujat pitävät muuttoa taajamaan, mutta sekään ei pitkän päälle auta. Moni niistäkin tyhjenee vääjäämättä, kun väki ikääntyy ja vähenee. Väestökadon myötä välttämättömät palvelut kaikkoavat. Noidankehän keskellä asuminen muuttuu mahdottomaksi.

Vaihtoehdoksi jää muuttaa muiden mukana.

Kun oman asunnon arvo on nolla, millä muutat? Raha ei riitä uuteen. Se on suurimpia tulppia myös työllisyyden kohtaanto-ongelman hoidossa.

Asutustilat pelastivat Suomen sotien jälkeen.

Rintamiehet ja evakot pantiin korpeen raivaamaan peltoja. Ratkaisu sopi tuolloin, mutta oli tietenkin pitkän päälle kestämätön. Asutustiloilta kumpusivat niin korpikommunismi kuin Veikko Vennamon Smp:kin. Nyt perussuomalaiset saavat eväitä samasta rakennemuutoksesta, kun poliitikoilta puuttuvat vastaukset – vääjäämättömän edessä. Pahiten tilanne kouraisee alamäessä olevaa keskustaa.

Samaan aikaan öljylämmitys pitäisi vaihtaa maakunnissakin maalämpöön ja puun käyttöä vähentää, jotta Suomi olisi ensimmäinen hiilineutraali maa maapallolla vuoteen 2035 mennessä. Näin sanoo nappaskengissä kulkeva pääkaupunkisedun sliipattu konsultti tai poliitikko.

Reilun 20 000 euron maalämpöpaketti on jo asennushetkellä paikoin yhtä arvoton kuin kiinteistökin: nolla euroa.

Muuttotappio-Suomen asukki saattaa hyvinkin puuskahtaa poliittiselle maalämpökauppiaalle, että haesta perse sen maalämpöpakettis kansa.

Tuoreimmat osastosta