Kun sisäministeri, vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo nosti sisäministeriön kansliapäälliköksi yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiän, voidaan todeta: ei ole synnittömiä, mitä poliittisiin virkanimityksiin tulee. Käytännön tasolla kukin puolue nappaa poliittisen viran itselleen, kun mahdollisuus tarjoutuu. Näin on aina ollut, ja näin näyttää aina olevan. Vihreät eivät ole muita kummempia.
Pimiän nimittämisestä on käyty viime päivät kiivasta keskustelua. Yksi syy on ollut se, että Pimiä ohitti kansliapäällikön paikkaa niin ikään hakeneen Suojelupoliisin (Supo) päällikön Antti Pelttarin. Siinä missä Pimiä on taustaltaan vihreä, Pelttarin tausta on yhtä paljon kokoomuslainen. Pelttarin kausi Supon johdossa päättyy vuoden kuluttua.
Jälleen kerran huippuviran täyttäminen toi päivänvaloon näennäispuheet, joita virkanimityksiin liittyy. Vihreät ovat paheksuneet poliittisia virkanimityksiä, ja Ohisalo on pitänyt niitä ongelmallisina. Kun vihreille tarjoutui Sanna Marinin (sd) hallituksessa mahdollisuus tehdä poliittinen virkanimitys, se tarttui siihen heti. Tässä valossa vihreiden aikaisemmat puheet on leimattu – syystä – pahimman luokan hurskasteluksi.
”Paperien perusteella Pelttari olisi ollut ehkä Pimiää pätevämpi.
Samanlaista hurskastelua on ollut kokoomuksen kritiikki nimitystä kohtaan. Oppositiosta on helppo huudella, mutta voi kysyä, olisiko kokoomus nimittänyt hallituksessa ollessaan paikalle vihreiden edustajan tämän mahdollisesta pätevyydestä huolimatta. Tuskinpa. Pitkän hallitustaipaleensa aikana kokoomus on onnistunut virkanimityksissä hyvin. Esimerkiksi Pimiän edeltäjän valinnassa kokoomus piti hallituksessa tarkkaan huolta, että se tuli kokoomuslaiselle Ilkka Salmelle, joka nyt siirtyy johtajan paikalle EU-komissioon vastuualueenaan varautuminen suuronnettomuuksiin ja niiden ehkäisy. Paperien perusteella Pelttari olisi ollut ehkä Pimiää pätevämpi. Mutta poliittisessa virkanimityksessä sopivuus ja ministerin kanta ratkaisee yhtä lailla.
Pimiän nimityksellä on toinenkin ulottuvuus. Ohisalo saa valita ehdokkaansa lähitulevaisuudessa myös muihin maahanmuuton kannalta keskeisiin virkoihin. Sisäministeriön alaisen maahanmuuttoviraston Migrin johtaja vaihtuu, samoin ministeriön maahanmuutto-osaston osastopäällikkö. Miten virat täytetään, jää nähtäväksi. Varsinainen poliittinen värisuora Suomen historiassa on ollut Sdp:llä, jolla esimerkiksi Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen aikana oli hallussaan liki kaikki ulkopolitiikan johtopaikat presidenttiä, ulkoministeriä, ulkoasianvaliokuntaa ja ministeriön virkamiesjohtoa myöten.
Hallitus joutuu vielä etsimään kansliapäälliköt viiteen ministeriöön. Samaan aikaan hallituksessa on ennätysmäärä poliittisia valtiosihteereitä. Olisiko viisainta korvata kansliapäälliköt suoraan vaihtuvilla poliittisilla valtiosihteereillä, jotta ainainen hurskastelu vähenisi?