Pääkirjoitus: Lähialueiden kriiseissä muut vievät, EU vikisee - Pääkirjoitus - Ilta-Sanomat

Pääkirjoitus: Lähialueiden kriiseissä muut vievät, EU vikisee

EU näyttää jäävän kerta toisensa jälkeen konfliktien ratkaisemisessa voimattomaksi sivustaseuraajaksi.

EU näyttää jäävän kerta toisensa jälkeen konfliktien ratkaisemisessa voimattomaksi sivustaseuraajaksi.

Julkaistu: 12.1. 21:00

EU seuraa voimattomana uutisista, kun muut muokkaavat maailmaa mieleisekseen.

Euroopan unioni EU on itsenäisten kansallisvaltioiden liitto, jonka keskeinen tavoite on alusta lähtien ollut estää omia jäsenmaitaan sotimasta keskenään.

Tässä alkuperäisessä tarkoituksessaan EU onkin onnistunut niin hyvin, että se sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2012. Palkinnon arvoinen saavutus on sekin, että EU on varsin onnistuneesti myös välttänyt selkkausten synnyttämistä muualla.

Selkkausten välttely ei ole syntynyt pelkästä hyvästä tahdosta, vaan se on olosuhteiden sanelema hyve.

EU:ssa sotilas- ja puolustuspolitiikka on kunkin jäsenmaan omalla vastuulla, ja yksin ne ovat liian heikkoja ja usein eripuraisiakin ottamaan edes omien lähialueidensa kriiseissä ohjia käsiinsä.

Samasta syystä EU on yhteisönä vielä selkeämmin kansainvälisten kriisien sivustaseuraaja kuin sen voimakkaimmat yksittäiset jäsenmaat, kuten Ranska tai erovalmisteluitaan kiirehtivä Britannia.

Siksi on ehkä epäreilua edes verrata EU:n geopoliittista vaikutusvaltaa oikeiden maailmanmahtien, kuten Yhdysvaltojen ja Kiinan, tai edes alueellisen voimatekijän Venäjän rinnalla.

Epäreilua tai ei, myös EU elää ja toimii maailmassa, jonka muutokset noudattavat epämukavan usein vahvimman oikeutta.

Vahvat vievät ja heikot vikisevät.

EU seuraa muiden ohjaamia tapahtumia uutisista – ja sopeutuu.

EU:n lähinaapurustossa on paraikaakin useita eri vakavuusasteissa kyteviä ja leiskuvia levottomuuksia esimerkiksi Iranissa, Irakissa, Syyriassa, Libyassa ja näitäkin lähempänä Ukrainassa.

Lähialueiden levottomuudet ovat paitsi lisänneet EU:hun ulottuvia sotilaallisia jännitteitä myös pelottaneet liikkeelle suuren määrän EU:n alueelle jo saapuneita ja yhä pyrkiviä pakolaisia.

Toki EU:lle on kunniaksi, että se ei ole ollut näitä kriisejä sytyttämässä, mutta ei se ole niitä myöskään kyennyt estämään saati sammuttamaan.

EU:n voimattomuus korostui viimeksi perjantaina, kun EU-maiden ulkoministerit puivat hätäkokouksessa Lähi-idän ja Libyan levottomuuksia.

Ministerit toivat julki huolensa ja kehottivat kriisien osapuolia rauhoittumaan.

Vaisuuden vaikutelmaa korosti Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Charles Michelin lausunto, että EU:n on tärkeää olla itse toimija eikä jäädä vain havainnoimaan muiden tekemisiä.

Juuri sivustaseuraajaksi EU näyttää kerta toisensa jälkeen jäävän, kun ei muuhun kykene.

Lähialueiden levottomuuksista on vakavaa haittaa EU:lle, mutta silti tapahtumien kulkuun vaikuttavia ulkopuolisia voimatekijöitä ovat yleensä Yhdysvallat, Venäjä ja viime aikoina yhä useammin myös Turkki.

Niin kauan kuin keinot ja poliittinen tahto eivät riitä muuhun, EU seuraa muiden ohjaamia tapahtumia uutisista – ja sopeutuu.

Lisää aiheesta

Tuoreimmat osastosta