Hallituksen viime kesänä perustamien työllisyystyöryhmien oli määrä antaa väliraporttinsa tiistaina, kertoi Helsingin Sanomat (5.1.). Noita väliraportteja oli monessa paikassa odotettu kuin kuuta nousevaa, sillä työllisyys on hallituksen ehdottomasti tärkein yksittäinen toimi. Tiistaina vallitsi kuitenkin suuri hiljaisuus. Väliraporteista ei järjestetty edes tiedotustilaisuutta. Syntyi vaikutelma, ettei mitään tiedotettavaa ollut.
Hallitus käsittelee väliraportteja iltakoulussaan 22. tammikuuta.
Työryhmien neuvotteluista etukäteen tihkuneet tiedot eivät antaneet odottaa suuria. Esimerkiksi Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder sanoi Ilta-Sanomille tiistaina, että ”ei tässä ole paljon mitään”. Hän pohti, onko kunniaksi kolmikannalle, jos enempää ei saada aikaiseksi.
Samanlaista viestiä välitti Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies tiistaina. Hän kaipasi vauhtia työllisyystyöryhmien työhön. Hänen mukaansa myös kunnianhimoa on lisättävä.
Hallitus ei ole toistaiseksi ilmoittanut työryhmille edes sitä, mitä tapahtuu, jos ne eivät saa mitään aikaiseksi.
Sekavuus voi selittyä sillä, että seitsemässä työryhmässä on sihteerit mukaan lukien jäseniä noin 150. Ryhmien työtä olisi pitänyt koordinoida, ettei samoja asioita olisi käsitelty monissa eri ryhmissä. Nyt näin on käynyt. Myös poliittista ohjausta on ollut varsin vähän. Kaiken lisäksi työministeri vaihtui kesken kaiken, ja nyt työllisyyden hoito on Tuula Haataisen (sd) vastuulla.
”Työryhmät eivät tiedä, mitä tapahtuu, jos ne eivät saa mitään aikaiseksi.
Työryhmissä on pyöritelty vanhoja tuttuja keinoja: palkkatukea, alueellisia työllisyyskokeiluja, työttömyyseläkkeen kannustinloukkuja ja työperäisen maahanmuuton helpottamista.
Hallituksella on työllistämistoimiensa kanssa kiire, sillä hallitusohjelman mukaan vaalikauden aikana pitäisi syntyä 60 000 uutta työpaikkaa ja työllisyysasteen pitäisi kivuta 75 prosenttiin. Ensi elokuun budjettiriihessä näköpiirissä pitäisi olla puolet, eli 30 000 uutta työpaikkaa.
Työministeri Tuula Haataisella alkaa olla kiire laittaa työryhmille poliittista painetta.
Suuri hiljaisuus väliraporteista ei lupaa hyvää. Nyt kummissaan ovat jo hekin, jotka halusivat antaa ryhmille työrauhan ja aikaa tehdä ehdotuksia. Luulisi, että puolessa vuodessa olisi syntynyt jotain kerrottavaa.
Jos työllisyystoimet etenevät näin hitaasti, koko vaalikausi uhkaa jäädä tavoitteiden osalta liian lyhyeksi. Hallituksen ei pitäisi olla näin hiljaa tärkeimmästä toimestaan.