Suleimanin surma muuttaa Lähi-idän pelin säännöt - Kukaan ei ole enää turvassa - Pääkirjoitus - Ilta-Sanomat

Suleimanin surma muuttaa Lähi-idän pelin säännöt - Kukaan ei ole enää turvassa

Qassim Suleimanin surma herättää pelkoa tulevista tapahtumista. Iranilaiskenraali oli Lähi-idän mahtavimpia miehiä.

Julkaistu: 3.1. 21:00

Iranilaisen sotilaskomentajan surma sitoo Yhdysvallat taas vuosikymmeniksi Lähi-idän sotiin.

Qussim Suleimani viestitti puolitoista vuotta sitten uhmakkaasti presidentti Donald Trumpille: ”Sinä aloitat tämän sodan, mutta me lopetamme sen”. Silloin hän tuskin arvasi olevansa mahdollisen sodan ensimmäinen uhri.

Tai oikeastaan Yhdysvaltain ja Iranin kamppailu on kestänyt vuosikymmeniä. Yhdysvaltalaiset katsovat usein sen alkaneen vuonna 1979 kun shaahin kaataneet kumoukselliset ottivat suurvallan Teheranin lähetystön työntekijät panttivangeiksi. Iranilaiset laskevat vielä pidemmältä, vuodesta 1953, jolloin Yhdysvallat oli kaatamassa kansallismielisen Mohammad Mossadeqin hallitusta ja pönkittämässä shaahin diktatuuria.

Suleimanista, al-Quds-joukkojen komentajasta, tuli kamppailun keskeinen hahmo, kun Iran levitti valtaansa Lähi-itään tukemalla shiia-militantteja monissa sodissa. Vaikutus ulottui Irakiin, Syyriaan, Libanoniin ja Jemeniin. Suleimani rakensi verkkojaan kärsivällisesti. Hän oli varmasti julma johtaja, mutta myös harkitseva.

Suleimanista puhuttiin ”Lähi-idän vaikutusvaltaisimpina miehenä”, ja Iranissa häntä mahtavampi oli käytännössä vain hengellinen johtaja Ali Khamenei.

Yhdysvallat surmasi näin mahtavan miehen helposti ohjusiskussa Bagdadin lentokentällä luultavasti siksi, että tämä ei uskonut suurvallan uskaltavan tehdä sitä.

Ensimmäisenä surman vaikutukset tuntuvat Irakissa, jossa viime aikoina eri ryhmät ovat osoittaneet mieltä sekä Irania että Yhdysvaltoja vastaan. Jotkut iloitsevat nyt Suleimanin kuolemasta, jotkut vannovat kostoa. Tästä hyötyy melkein lyöty terroristijärjestö Isis.

Yhdysvallat kehuu johtaneensa järjestön kaatamista, mutta silmästä silmään sen terroristit kohtasivat usein juuri Suleimanin aseistamat shiia-taistelijat. Nyt Isisin kukistajat taistelevat keskenään.

Yhdysvaltojen mukaan se estää teollaan hyökkäyksiä kansalaisiaan vastaan, mutta kehotti heitä jättämään Irakin iskun jälkeen. Viime vuosina länsimaisia siviilejä vastaan maailmalla suunnatut iskut ovat yleensä olleet sunniterroristien eivätkä shiia-militanttien tekemiä. Tämä voi nyt muuttua.

Iran on Lähi-idän voimakkaimpia sotamahteja, mutta ei riittävän vahva käydäkseen suoraan Yhdysvaltain asevoimia vastaan. Siksi se todennäköisesti yrittää kostaa välikäsien kautta. Yhdysvaltojen uskallus ei riitä maahyökkäykseen, joka olisi ainoa tapa kaataa Teheranin hallinto. Pattitilanne on ollut tällainen pitkään. Sen ratkaiseminen vaatisi joko kummankin puolen mielenmuutosta tai suursotaa seurauksista välittämättä. Suleimanin kuoleman jälkeen jälkimmäinen näyttää ikävä kyllä mahdollisemmalta.

Epäillään, että Trump määräsi surman ajattelematta suuremmin muuta kuin kannatustaan. Isisin johtaja Abu Bakr al-Baghdadi kuoli hiljan Yhdysaltain erikoisjoukkojen iskussa. Trump sai tästä sulan hattuunsa.

Suleimani ei kuitenkaan ollut tunnelissa piileskelevä terroristi vaan vahvan valtion sotilaskomentaja. Yhdysvaltain historiassa vastaavaa iskua saa hakea vuosikymmenten takaa. Suleimanin surmaaminen muutti pelin säännöt, kukaan ei enää ole turvassa. Tämä tuskin vähentää väkivaltaa vaan vain lisää sitä kaikissa muodoissa.

On myös niitä, joilla on syytä salaa olla tyytyväisiä Trumpin teon seurauksista. Yhdysvaltain todelliset kilpailijat maailmanvallasta ovat Kiina ja Venäjä. Nyt Yhdysvalloilla on taas vähemmän aikaa seurata niiden tekemisiä ja panoksia vastata niihin.

Iran ja Lähi-itä tulevat sitomaan sitä yhä vuosikymmeniä. Yhdysvallat todennäköisesti saa sitä mitä tilasi.