Pääkirjoitus: Viimeiset talvisodan veteraanit poistuvat – Vuoden 1939 henkeä tarvittaisiin taas - Pääkirjoitus - Ilta-Sanomat

Pääkirjoitus: Viimeiset talvisodan veteraanit poistuvat – Vuoden 1939 henkeä tarvittaisiin taas

Talvisodan evakkoja. Suomen siviilit kärsivät sodasta, mutta paljon vähemmän kuin monissa muissa maissa. Se oli suomalaisten reservin sotamiesten ansioita.

Talvisodan evakkoja. Suomen siviilit kärsivät sodasta, mutta paljon vähemmän kuin monissa muissa maissa. Se oli suomalaisten reservin sotamiesten ansioita.

Julkaistu: 29.11. 21:00

Talvisodasta selvittiin yhteisymmärryksen avulla, mutta nyt se tuntuu katoavan Suomessakin.

Pitkä aikakausi on väistymässä. Lauantaina talvisodan alkamisesta tulee 80 vuotta. Lähes kaikki sen aikuisina kokeneet ovat poistuneet joukostamme. Kohta on aika, jolloin talvisota ei enää ole elävä muisto vaan pelkkää historiaa.

Suomalaisessa historiankirjoituksessa talvisotaan johtaneita tapahtumia on tutkittu vuosikymmeniä. Erilaiset tulkinnat elävät tulevaisuudessakin, ehkä hiukan pienempiä tunnekuohuja herättäen. Koko sodassa on yksityiskohtia, jotka täsmentyvät yhä historioitsijoiden tehdessä työtään. Joskus tulee esiin asioita, jotka eivät kaikkia miellytä, mutta sellaista historia on.

Iso kuva ei muutu. Suuri Neuvostoliitto hyökkäsi pieneen Suomeen. Sen piti olla ylivoimainen, mutta Suomen puolustus piti. Neuvostoliitto ei valloittanut Suomea, vaikka Suomi olikin sodan virallinen häviäjä, joka joutui luovuttamaan alueitaan.

Neuvostoliitto lähti sotaan ylimielisenä. Stalinin puhdistukset olivat vieneet puna-armeijan parhaat upseerit, mikä johti virheisiin. Suomi sai apua ulkomailta enemmän kuin aina on haluttu myöntää. Mikään näistä asioista ei poista sitä, että puna-armeijan rynnäköt pysäytti ylivoimaa vastaan taisteleva suomalainen sotilas.

Koko toisen maailmansodan aikana taistelut koskettivat vain pientä osaa Suomen siviiliväestöstä. Useissa Euroopan maissa se jäi aivan sodan jalkoihin. Suomen lähellä Baltian maat kokivat moneen kertaan niiden läpi marssineet armeijat ja terrorin. Siitäkin, että tältä säästyttiin voidaan kiittää suomalaista reservin sotamiestä.

Sodassa olleet eivät halunneet, että heidän kokemuksensa muistettaisiin hurmeisina sankaritarinoina. Kun veteraanit kohtasivat sukujuhlilla, he siirtyivät sivuun tarinoitaan vaihtamaan. Niitä ei ollut tarkoitettu niille, jotka kuitenkin ymmärtäisivät väärin. Jälkeen päin vaikeneminen tulkittiin usein virheellisesti. Sillä haluttiin suojella nuoria vanhojen kauhujen muistoilta.

Talvisodan henki on ollut suomalainen käsite nuo kuluneet 80 vuotta. Välillä sitä on ryöstöviljeltykin yhteyksissä, joihin niin suuren kokemuksen muisto ei kuulu. Talvisodan henki tarkoitti yksimielisyyttä, joka saavutettiin vain 21 vuotta Suomen verisen sisällissodan jälkeen. Tämä ihme pohjustettiin rauhan vuosina, sovinnon kautta.

Tuo yhteisymmärryksen ajatus oli välttämätön, kun vielä kahden sodan jälkeen Suomea alettiin rakentaa uudestaan vuonna 1945. Suomi ei ollut pahiten maailmansodassa kärsinyt maa, mutta nykykatsonnossa köyhä kehitysmaa. 30 vuodessa se nousi vauraan Länsi-Euroopan joukkoon. Tämän saavuttivat samat ihmiset, jotka olivat jo käyneet sodan.

Yhdysvalloissa on tapana puhua 1940-luvun sodan kokeneista ”suurimpana sukupolvena”. Paljon suuremmalla syyllä tämä pitää paikkansa myös Suomessa.

Jo vuosikymmeniä sitten sodan kokeneet väistyivät yhteiskunnan avainpaikoilta. Nyt tuntuu siltä, että myös heidän henkensä on kadonnut.

Kautta maailman kylvetään uudenlaisia vastakkainasetteluja, joista Suomikaan ei ole jäänyt osattomaksi. Usein riidankylvössä vedotaan historiaan, jota ei itse kovin hyvin tunneta. Sodissa ei ole mitään ihailtavaa, mutta niistä on paljon opittavaa.

Viime päivinä on korostunut kuinka yhteistyön henki on kadonnut niin politiikasta kuin työmarkkinoiltakin. Juuri se oli talvisodan kallisarvoisin opetus.

Nyt kompromissien sijasta haetaan konflikteja. Pienelle maalle tämä ei ole järkevä tie maailmassa, joka taas käy uhkaavammaksi. On opetuksia, joita ei pidä unohtaa.

Lisää aiheesta