Kulunut viikko on käyty keskustelua sanan- ja uskonnonvapauden rajoittamisesta – ja siitä, miten vanhoistakin kirjoituksista saattaa nyky-Suomessa joutua vielä jopa rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Kyse on siitä, että valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen kaivoi kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd) 15 vuotta vanhan tekstin netin uumenista ja määräsi aloitettavaksi siitä esitutkinnan. Tutkinta tehdään Räsäsen pamfletista Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi, jonka Suomen Luther-säätiö julkaisi vuonna 2004.
Moni luuli, että syyttäjän kanta on vitsi. Ikävä kyllä ei ole.
Räsäsen pamfletti oli Raamatun tulkintaan liittyvä, seksuaalista avioliittoa koskeva kannanotto. Poliisi ei esitutkintaa aloittanut, koska ei osannut epäillä asiassa rikosta, mutta valtakunnansyyttäjän haukankatse löysi siitä vielä 15 vuoden jälkeenkin rikollisia piirteitä: on syytä epäillä, että kansanryhmää vastaan on kiihotettu ja homoseksuaalien ihmisarvoa on halvennettu loukkaavalla tavalla.
Räsäsen kannat eivät tietenkään tule kenellekään yllätyksenä, ja hän on pitänyt vastaavia puheita myös eduskunnassa. Useimmat pitänevät niitä typerinä.
Mutta valtakunnansyyttäjä on astunut nyt sellaiselle alueelle, josta hänen olisi sanan- ja uskonnonvapauden nimissä tullut pysyä kaukana. Kansanedustajan sanomisen vapaus on lisäksi perustalain turvaamana normaaliakin laajempi. Syyttäjän touhuja ihmetteli jopa Helsingin piispa Teemu Laajasalo, vaikkei Raamatun siteeraaminen nykykirkossa muotia olekaan.
Taannoin Raamatun tulkinnoista riideltiin kunnolla Kalajoen käräjillä syksyllä 1839, kun Paavo Ruotsalaisen herännäisyyteen siirtyneitä pohjalaispappeja pantiin viralta, ja 64 kannattajallekin langetettiin yhteensä 4 546 ruplan ja 60 kopeekan sakot. Varmemmaksi vakuudeksi kenraalikuvernöörin apulainen, sensuuriylihallituksen puheenjohtaja AlexanderThesleff totesi: ”Ennen teidät viedään Siperiaan, ennen kuin tuomionne muuttuu!”
Räsäsen rikos on syyttäjän mielestä myös se, että teksti löytyy yhä netistä. Sitä syyttäjä ei kerro, miten vanhat kirjoitukset netistä voisi ylipäätään poistaa. Sitä neuvoa moni kaipaisi.
Nyt tutkitaan, loukattiinko homoseksuaalien ihmisarvoa 15 vuotta sitten siteeraamalla Raamattua. Entä muut vähemmistöt?
Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä ottaa kantaa kaikkeen maailman ja taivaan välillä päivittäin, joten hän osuu joskus oikeaankin. Kärnä kysyy, tutkiiko valtakunnansyyttäjä Räsäsen lisäksi myös vihreiden kansanedustajan Pirkka-Pekka Peteliuksen vanhat Pulttibois -tv-sketsit, joissa pilkataan armottomasti saamelaisia ja romaneja. Nekin löytyvät netistä.
Kärnän kysymys on aiheellinen. Ja miksi rajoittaa tutkinta vain nettikirjoituksiin? Kunnankirjastot ovat pullollaan kirjoja, joita ei taatusti tänä päivänä julkaistaisi. Mikä on kirjastolautakunnan, kirjastonhoitajan tai kustantajan vastuu, että hyllyjä ei siivota vanhasta ”saastasta”, vaan kirjoja voi lainata yhä.
Sydämellinen humoristi Veikko Huovinen on kuollut, mutta esimerkiksi hänen novellikokoelmaansa Rasvamaksa (WSOY 1973) tuskin julkaistaisiin enää. Kirjassa Afrikasta tullut vaihto-opiskelija kuvataan valossa, jota nykyaika tuskin hyväksyisi. Teos taatusti halventaa afrikkalaisia loukkaavalla tavalla.
Pitäisikö Huovisen kirjat polttaa? Jos tulitikkuja ei ole, valtakunnansyyttäjältä niitä saattaa löytyä. Onhan tämä ehkä kaukaa haettu, mutta todettakoon silti, varmuuden vuoksi, että saksalainen kirjailija Heinrich Heine tiivisti jo vuonna 1821: ”Missä poltetaan kirjoja, poltetaan lopulta myös ihmisiä”.