Pääkirjoitus: Brexit tai ei, EU on ahtaalla

Julkaistu:

EU:n voimat hupenevat sisäisiin kiistoihin ja ulkoisiin uhkiin, vaikka se ei menettäisi yhtään jäsentä.
Britannian ero Euroopan unionin (EU:n) jäsenyydestä – jos ero lopulta toteutuu – on EU:n tähän mennessä ylivoimaisesti dramaattisin takaisku ja karvain tappio.

Brexit olisi ensimmäinen jäsenmaan ero koko EU:n ja sitä edeltäneen Euroopan yhteisön EY:n yhteensä yli 60-vuotisessa historiassa.

Menetyksen – tai toistaiseksi vielä todennäköisen menetyksen – traumaattista vaikutusta korostaa eroon pyrkivän jäsenen koko ja merkitys.

Britannia on talouden luvuilla mitaten toiseksi suurin ja väkimäärällä kolmanneksi suurin EU-maa. Se on muun EU:n ja euroalueen toiseksi tärkein kauppakumppani, ja sen pääkaupunki Lontoo on koko EU:n tärkein finanssikeskus.

Sotilasmahtina Britannia on yksi EU:n kiistatta vahvimmista ellei vahvin jäsenmaa ja toinen unionin kahdesta ydinasemaasta.

Sopuisa brexit EU:n kanssa solmitun erosopimuksen mukaan olisi lievä lohtu ja pienempi paha kuin riitaisa ero ilman sopimusta.

Mutta sopuerokin olisi tappio. Sopimuksen ehdoin eroaminen ei muuttaisi sitä muuksi, että Britannia haluaa eroon EU:sta. Eikä sitä, että ero korostaisi karvaalla tavalla EU:n ongelmia ja unionin painoarvon kutistumista.

Brexit-draama on EU:n iso ongelma, mutta se ei ole ainoa ongelma. Eikä se ole ongelmien syy.

Samaan aikaan eri suunnilta painavat päälle useat muutkin talouden ja politiikan ongelmat, jotka ovat omiaan korostamaan unionin heikkoutta ja heikentämään sitä lisää.

Voimia, aikaa ja poliittista pääomaa kuluu brexit-draaman lisäksi useisiin muihinkin unionin sisäisiin kiistoihin Puolan ja Unkarin demokratia- ja oikeusvaltiokiistoista Italian ja EU:n budjettikiistoihin ja kaiken aikaa velloviin euroalueen kehityskiistoihin.

Entistenkin jäsenmaiden koossa pitäminen näyttää vaativan niin paljon voimia, että jo vuosia vireillä olleet valmistelut Albanian ja Pohjois-Makedonian hakumenettelyn aloittamiseksi näyttävät taas lykkäytyvän ja viipyvän.

 

Maailman suurista talousalueista jostakin syystä juuri EU on menettänyt asemiaan kymmenen viime vuoden ajan.

Ulkoisia paineita on jo vuosien ajan kasautunut ympäröivän maailman jännitteistä.

EU:n suurista lähinaapureista ensin Venäjä ja viimeksi Turkki ovat entistä aggressiivisemmin näyttäneet ja käyttäneet sotilaallista voimaansa omien etujensa ajamiseen.

EU:n tuomitsevilla julkilausumilla ei näytä olleen vaikutusta sen enempää Venäjän sotatoimiin Ukrainan kamaralla kuin Turkin hyökkäykseen Syyriassa.

Kuin korostaakseen EU:n heikkoutta ja avuttomuutta EU:n neuvosto päätti torstaina, että se ”tuomitsee Turkin yksipuoliset sotilaalliset toimet Koillis-Syyriassa, jotka...uhkaavat vakavasti Euroopan turvallisuutta”. Ja että neuvosto ”panee merkille Yhdysvaltojen ja Turkin...antaman ilmoituksen...sotilaallisten toimien keskeyttämisestä”.

EU:n vaikutusvaltaisin poliittinen toimielin arvioi toisin sanoen Euroopan turvallisuuden olevan vakavasti uhattuna mutta ei mahda muuta kuin paheksua asiaa – ja ”panna merkille”, kun Yhdysvallat puuttuu Turkin sotatoimiin.

EU:n painoarvo näyttää heikkenevän taloudenkin saralla.

Maailman suurista talousalueista ja talouksista jostakin syystä juuri EU on menettänyt asemiaan kymmenen viime vuoden ajan.

Eurotalous kärsi finanssikriisin jälkeen alkaneesta taantumasta raskaammin kuin muut suuret taloudet, ja eurotalous on myös toipunut kriisistä muita talousmahteja vaisummin.

Ja nyt eurotalous kärsii muita suuri talouksia suuremman vientiriippuvuutensa takia Yhdysvaltain ja Kiinan välisen kauppasodan haitoista jopa enemmän kuin riitapukarit.

Tätä menoa EU:n voimat hupenevat sisäisiin kiistoihin ja ulkoisiin uhkiin, vaikka se ei menettäisi yhtään jäsentä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt