Pääkirjoitus: Eikö teitä hävetä kansanedustajat? Hoivakeskustelu on rumaa kuultavaa

Julkaistu:

Pääkirjoitus
Kuvittelevatko kansanedustajat, että ihmiset ovat unohtaneet kaikki edelliset puheet ja lupaukset. Hoivakeskustelu on hämmentävää, hetkittäin jopa irvokasta, kirjoittaa erikoistoimittaja Heidi Hagelin.
Hetkittäin tuntuu, että kansanedustajat pitävät ihmisiä todella huonomuistisina. Niin rumana, jopa irvokkaana, näyttäytyy keskustelu vanhusten hoivasta, hoitajamitoituksesta ja kokonaisuuden hoitamisesta. Ikään kuin kukaan ei muistaisi aiempia puheitaan.

Tämän verran on tiedossa. Vanhusten hoivakoteihin tulee lisää hoitajia, mutta vasta pitkän siirtymäajan jälkeen vuonna 2023. Huhtikuussa vuonna 2023 hoivakodeissa olisi oltava vähintään seitsemän hoitajaa kymmentä hoidettavaa kohti. Silloin päästään 0,7 hoitajamitoitukseen.

Henkilömitoitusta koskeva lakiluonnos sanoo, että 0,7 mitoitusta pitäisi noudattaa heti lain tultua voimaan 1. elokuuta 2020. Siirtymäaikana ennen huhtikuuta 2023 mitoituksen voisi alittaa, jos hoivayksikössä kyettäisiin huolehtimaan riittävästä hoidosta ja huolenpidosta. Alle nykyisen 0,5 suosituksen ei ensi vuonna saa mennä. Nyt tällaisia hoitopaikkoja on noin 90. Lakiesitys on tarkoitus antaa eduskunnalle vielä tänä syksynä.

Tulee siirtymäaika, mikä oli ilmeistä, koska tarvittavia 4 000–5 000 uutta hoitajaa ei ole. Esitellessään lakiluonnosta viime viikolla perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) sanoi, että tarkka arvio hoitajista on 4 400. Ollessaan vielä oppositiossa hän sanoi, että hoitajamitoituksen säätäminen on tunnin homma. Lakiteknisesti ehkä, vaikka sitäkin suuresti epäilen. Sävy ja viesti oli se, että asia on helposti ratkaistavissa.

Sitten on raha, jota tarvitaan 230 miljoonaa euroa vuodessa. Kun suuret ikäluokat ovat hoivakoti-iässä, sitä tarvitaan paljon enemmän. Pääministeri Antti Rinne (sd) sanoi syyskuussa, että kaikkiin tarvittaviin hoitajiin ja lääkäreihin ei ole rahaa. Kiuru puolestaan sanoi viime viikolla ja uudelleen tämän viikon torstaina Ylen A-Talkissa, että budjettiriihessä asiaan on varattu tarvittavat resurssit. Oletan sen tarkoittavan riittävästi rahaa. Valtiovarainministeri Mika Lintilältä (kesk) on tivattu eduskunnassa, onko rahaa vanhuksille vai ei, vastaus kuului: ”tiettyjä varauksia seuraavalle kolmelle vuodelle on noin 75 miljoonan euron edestä. En osaa arvioida, millaisen määrän hoitajia sillä saa, ongelma on lähinnä se, onko hoitajia” (HS 12.9.).

Onko hoitajia? Sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet arvioivat viime viikolla, että muihin töihin siirtyneiden hoitajien reservi on vajaa 10 000 henkilöä. Suurin luku on THL:n viiden vuoden takaisesta tilastosta, yli 72 000 henkilöä. Yleinen näkemys on, että hoitohenkilöstöä tullaan tarvitsemaan paljon lisää.

Rahaa siis joko on tai ei ole, sen mukaan keneltä kysyy. Hoitajia on saatava lisää.

Oppositio taas on unohtanut nopeasti, millaista sekoilua soten tekeminen oli. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ripitti Kiurua eduskunnan kyselytunnilla hoitajamitoituksesta ja kysyi ”eikö teitä hävetä?”. Puolueen kannattaisi ankarasti miettiä, miten pahaa jälkeä osa yksityisistä terveysyhtiöistä sai aikaan soten rakentamisessa. Niistä löytyy johtopaikoilta paljon entisiä kokoomusvaikuttajia. Jopa Elinkeinoelämän keskusliitto, jossa myös on paljon kokoomusta lähellä olevia henkilöitä, supisee taustakeskusteluissa, että osa yksityisistä terveysfirmoista pilasi tekemisillään koko toimialan maineen. Se on sääli. Vanhusten hoivassa tarvittaisiin kaikkia toimijoita. Eikä Orpon itsensä sanoma ”ihminen ei ole desimaali” ihan paras muotoilu ollut.

Voi vain arvailla, miltä keskustelu tuntuu vanhuksista, heidän omaisistaan ja hoitohenkilökunnasta. Kansanedustajat syyttelevät toisiaan. Kaikki sanovat haluavansa hyvää hoivaa. Samalla he käyvät ala-arvoista keskustelua. Niin hallituksessa kuin oppositiossa, eikö teitä hävetä?

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt