Pääkirjoitus: Asuntovarallisuuden uusjako uhkaa 90-luvun laman malliin – asuntosi voi kohta olla arvoton ihan missä tahansa

Julkaistu:

Pääkirjoitus
Syntyvyyden aleneminen vaikuttaa myös asuntojen arvoihin tulevaisuudessa, kirjoittaa pääkirjoitustoimittaja Timo Paunonen.
Tuoreet tilastot asuntojen hinnoista kertovat, että Suomi jakautuu kahtia maantieteellisesti ja asuinalueellisesti. Joku voi asua arvoasunnossa, joku toinen asunnossa, jolla ei ole mitään arvoa. Tämä on nyt mantra, jota kaikki hokevat ja josta kaikki ovat huolissaan – presidenttiä myöten. Presidentti Sauli Niinistö ehdotti (IL 16.9.) arvottomien asuntojen kanssa kamppaileville apua kuten velkasaneerausta tai velan sovittelua.

Suoraan verovaroista asuntojen arvonalennuksen tasaus on, anteeksi vain, kohtuullisen omituinen ajatus aikana, jolloin jo muutenkin lähes 400 000 kotitaloutta saa asumistukea vuokra-asumiseen.
Monet asiat vaikuttavat asunnon hintaan; sijainti, kunto, toimivuus, liikenneyhteydet, palvelut. Lista on pitkä. Viime viikkoina mediaa on hallinnut kauhistelu arvottomista, taajamien ulkopuolella sijaitsevista kiinteistöistä.

Asia ei ole ollenkaan noin mustavalkoinen.

Ei ihme, että välittäjät ärähtivät: heidän mielestään on harhaanjohtavaa väittää, että asuntojen arvot laskevat merkittävästi lähes kaikkialla Suomessa. Tohmajärveläinen mummonmökki ei tietenkään ole omistajalleen samanlainen kultakimpale kuin kivitalokämppä Helsingin keskustassa.

Tähän pysäyttävään analyysiin ei tarvita tietokonetta.

Täytyy muistaa, että kivitalo-osake keskustassa tai rivitalon pätkä hienostoalueella voi myös olla yhtä arvoton kuin syrjäseudun rapistunut omakotitalo. Kosteus- ja homeongelmien asiantuntija Juhani Pirinen muistutti Kuntalehdessä (12.9.), että Helsingin keskustan vanhojen kivitalojen mahdollisista ongelmista ei juuri puhuta: pelätään, että talojen arvo laskee.

Ehkä kannattaa välittäjän kautta selvittää, mitä talon rakenteisiin ja välipohjiin on rakennusvaiheessa mätetty sekä varmistaa, että taloa on hoidettu kunnolla – ennen kuin latoo miljoona euroa pöytään.

Mistä lähtien ihmisten kodeista on tullut sijoitus? Jos tohmajärveläinen eläkepappa asuu omassa hyvin hoidetussa talossaan ja terveyttä riittää, ei kai hän taivastele kiikkutuolissaan, että asunto kivasti hohkaavine leivinuuneineen onkin arvoton – sijoitusmielessä.

Kai asunnolla ja kodilla on muitakin arvoja?

Kukaan ei tiedä, mihin suuntaan maalla sijaitsevien asuntojen ja kiinteistöjen hinnat liikkuvat tulevaisuudessa.

Otetaanpa esille ilmastonmuutos.

On selvää, että maalla asuvan hiilijalanjälki on pienempi kuin kaupungin iloissa rellestävän serkun. Jos ilmastonmuutosta ei saada hidastettua, edessä on sopeutuminen. Se tietää –kärjistetysti – siirtymistä kohti omavaraistaloutta eli maalle. Helsingin kaupungin tilastojen mukaan Helsinki menetti ympäristökunnille kuten Vantaalle, Espooseen, Keravalle, Järvenpäähän ja Nurmijärvelle enemmän väkeä kuin sieltä muutti pääkaupunkiin viime vuonna.

Nurmijärvihän on aika maaseutumainen kunta.

Vastaavanlainen tilanne oli viimeksi vuonna 2007, kyllä, juuri silloin kun nurmijärveläinen pääministeri Matti Vanhanen (kesk) maalaili idyllistä kuvaa maalla asumisen onnesta. Tietoverkot kehittyvät. Työn tekeminen ei ole enää sijaintikysymys. Omalla mökkipaikkakunnallani huomaan, että paluumuuttajia riittää, etelästä ja Ruotsista.

Eli pidetäänpä maaseudun kylät kunnossa.

Niillä voi olla vielä käyttöä.

Asuminen on Suomessa kallista. Kohtuuhintaisia vuokra- ja omistusasuntoja on keskeisillä paikoilla liian vähän.

Sitten on tyhjeneviä alueita, joissa on kyllä kiinteistöjä, mutta ei asukkaita.

Kun tähän lisätään julkiset rakennukset homeongelmineen ja järjetön verovarojen tuhlaaminen kuntien rakennusprojekteissa, voidaan kai sanoa, että asuminen ja rakentaminen ovat yhdessä melkoinen ongelmavyyhti. Siitä ei päästä yli eikä ympäri, että edessä voi olla asuntovarallisuuden raju uusjako – 90-luvun laman malliin. Lama kosketti silloin kaikkia, myös helsinkiläisiä. Lainalla asuntonsa hankkinut joutuu kärsijäksi, jos työpaikka menee alta.

Tilastokeskuksen mukaan kotitalouksilla oli huhti-toukokuussa yhteensä yli 150 miljardia euroa velkaa: melkoinen taakka. Pieni pelko hiipii mieleen. Mitä tapahtuu, jos talous lipuu taantumaan ja työttömyys kääntyy nousuun. Tätä varmaan presidenttikin ajatteli puhuessaan arvottomista asunnoista.

Ja lisää peikkoja vaanii nurkan takana.

Syntyvyys on edelleen jyrkässä pudotuksessa Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan. Väestörakenne voi muuttua radikaalisti myös kaupunkien kesken: on vanhojen ihmisten kaupunkeja ja taajamia, ja sitten niitä kaupunkeja ja taajamia, jotka houkuttelevat nuoria. Eläkeläisten kaupungit ovat jotain ihan muuta kuin Floridan ja Espanjan Aurinkorannikon hyväosaisten temmellyskentät.

Asuntojen arvon aleneminen ei tulevaisuudessa ole pelkästään maalla asuvien ja yhteiskunnan kehityksestä pudonneiden alueiden ongelma.

Arvoton asunto voi olla juuri sinun.

Ihan missä tahansa.

Pääkirjoitusta tarkennettu 28.9.2019 klo 8.31. Presidentti Sauli Niinistö ei esittänyt asuntojen arvon laskun kattamista suoraan verovaroista.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt