Pääkirjoitus: Kansan katkeruus on syytä ottaa todesta – etenkin Saksassa

Julkaistu:

Pääkirjoitus
Noin 90 vuotta sitten katkeran kansan äänillä nousi valtaan muuan Adolf Hitler.
Siitä tulee marraskuussa kuluneeksi kolme vuosikymmentä, kun kylmän sodan kolkoimpiin kuulunut symboli, Berliinin muuri, kaatui.

Tapausta juhlistetaan hyvällä syyllä Saksassa monin tavoin, ja ensi vuonna juhlimiseen on vielä enemmän aihetta, kun koittaa aika juhlistaa myös Saksan yhdistymisen 30-vuotisjuhlia.

Juhlatunnelmaa kuitenkin varjostaa kansalaisten kokemusten melkoisen jyrkkä kahtiajako Saksan itäisten ja läntisten osien välillä.

Yhdistymisen varjot ja kansakunnan yhtenäisyyden haasteet käyvät selkeästi ilmi liittovaltion vuosittain teettämän ”Saksan yhtenäisyyden tila” -kyselytutkimuksen vasta julkaistuista uusimmista tuloksista.

Laajan mielialatutkimuksen perusteella lähemmäs 60 prosenttia Saksan itäisten osavaltioiden asukkaista kokee olevansa muiden saksalaisten rinnalla toisen luokan kansalaisia.

Harvempi kuin puolet itäsaksalaisista pitää maan yhdistymistä onnistuneena. Yli puolet itäsaksalaisista katsoo toisin sanoen yhdistymisen epäonnistuneen.

Kyselytutkimuksen tulokset kertovat yhdistyneen maan itäisiin osiin ”unohtuneiden” ja kehityksestä ”syrjään jääneiden” kansalaisten katkerasta turhautuneisuudesta.

Tulokset kertovat myös siitä, että joko yhdistymisen idässä herättämät odotukset ovat olleet turhankin toiveikkaita tai sitten maan hallitusten harjoittama alue- ja talouspolitiikka on ollut epäonnistunutta.

Elintaso- ja talouserot Saksan itäisten ja läntisten osavaltioiden välillä ovat yhdistymisen jälkeen kaventuneet tuntuvasti, mutta ne ovat silti edelleen suuria.

Parhaiten koulutettua nuorta väkeä on muuttanut länteen, ja suhteellisen suuri osa itään jääneistä on pienituloisia, työttömiä tai eläkeläisiä.

Kansan katkeruus ja syrjäytymisen tunne lienevät keskeisiä selityksiä sille, miksi poliittiset äärilaidat niin oikealla kuin vasemmalla ovat kasvattaneet kannatustaan juuri Saksan itäisissä osavaltioissa.

Tuntemukset toisen luokan kansalaisuudesta ovat muokanneet Saksan itäosiin samanlaista poliittista maaperää, josta ovat nousseet viime vuosien populistiset liikkeet muuallakin.

Juuri ”unohtuneen kansan” protestiäänet nostivat Donald Trumpin tosi-tv:stä Yhdysvaltain presidentiksi. Samoin Britannian eropäätös EU:sta syntyi osaansa tyytymättömien kansalaisten äänillä.

Aivan samanlaiset turhautumisen tunteet ja niistä kummunneet protestiäänet ovat aiemminkin nostaneet arvaamattomia johtajia valtaan.

Yksi varoittava esimerkki alkoi Saksassa noin 90 vuotta sitten, jolloin katkeran kansan äänillä nousi valtaan muuan Adolf Hitler.