Pääkirjoitus: Poliitikkojen pitäisi vastata selkeästi kysymykseen – millaista terveydenhoitoa sinä saat?

Julkaistu:

Meidän pitäisi alkaa keskustella hyvin konkreettisesti siitä, millaista terveydenhuoltoa tässä maassa halutaan tarjota. Nyt puhe on usein niin vaikeaselkoista, ettei tavallinen ihminen ymmärrä siitä mitään.
”Ihan loppuun ei saada, 4 000 hoitajaa ja lääkäriä tarvitaan, ei ole rahaa.” Näin vastasi pääministeri Antti Rinne (sd) keskiviikkona Kuntamarkkinoiden puheenjohtajatentissä, kun kysymys oli soten valmistumisesta tällä vaalikaudella.

Siis ei ole rahaa. Ollaan hyvin lähellä sitä, mistä sosiaali- ja terveysministeriön (STM) kansliapäällikkönä lokakuun alussa aloittava Kirsi Varhila halusi keskustelua. Varhila sanoi maanantai-iltana Ylen A-studiossa, että Suomesta puuttuu aito terveydenhuollon priorisointikeskustelu.

Hän on oikeassa. Puhumme kyllä sotesta koukeroisilla termeillä, mutta niin sanottu tavallinen ihminen ei ymmärrä siitä mitään. Emme käy keskustelua, miten terveydenhuollossa raha riittäisi tärkeimpiin asioihin. Priorisointia on, että määritellään ne tärkeimmät asiat.

Toinenkin vaihtoehto on, ja siitäkin Varhila puhui. Tässä vaihtoehdossa hyväksytään uudet kalliit lääkehoidot ja henkilöstökulujen annetaan nousta, mistä seuraa pidemmän päälle, että kustannukset nousevat rajusti. Pääministerin keskiviikon puheiden perusteella tämä ei ole todellinen vaihtoehto – ei ole rahaa.

 

Miten rahaa käytetään ja millaista jakotapaa ihmiset pitävät hyväksyttynä?

Arjessa priorisointia tehdään jatkuvasti. Lääkärit joutuvat päivittäin tekemisiin asian kanssa, mutta se on vain yksi taso. Kun katsotaan kokonaisuutta, lopulta kyse on arvovalinnoista. Mitkä hoidot katsotaan tarpeellisimmiksi? Onko kalliiden lääkkeiden käyttöönotto perusteltua, ja millaisia tuloksia niillä pitää saada? Miten eri terveydenhuollon sektorit saavat rahaa? Miten paljon hoitohenkilökunnan palkkoihin varataan rahaa? Esimerkkejä on loputtomasti.

Ihmisillä on jokaisella oma näkemyksensä terveydenhuollon tilasta. Mitä omakohtaisempi kokemus, usein sitä vahvempi näkemys. Se on ymmärrettävää. Kun hoitoa tarvitsee itse tai sitä tarvitsee läheinen, terveydenhuollon kokonaiskuva ei erityisemmin kiinnosta. Vanhustenhuollosta käyty keskustelu näytti, että asia tulee todella lähelle ja käy tunteisiin. Poliitikot puolestaan lupaavat hyvää hoitoa kaikille ympäri maata. Ainakin siinä vaiheessa, kun vaalit ovat lähellä. Arjessa he törmäävät nopeasti realiteetteihin.

Yksi taho miettii näitä asioita jatkuvasti. STM:n yhteydessä on terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto. Sen tehtävänä on antaa suosituksia, mitkä palvelut kuuluvat julkisesti järjestetyn tai rahoitetun terveydenhuollon palveluvalikoimaan. Tavoite on turvata käytettävissä olevilla resursseilla koko väestön kannalta suurin terveyshyöty.

Lopulta kyse on rahasta. Miten sitä käytetään ja millaista jakotapaa ihmiset pitävät hyväksyttynä? Tästä poliitikkojen ja koko yhteiskunnan pitäisi käydä keskustelua, ja katsoa löytyykö yhteinen tahto. Sillä lopulta rahankäyttöä ohjaavat arvot.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt