Pääkirjoitus: Toiveikkuus ja ilmastonmuutos eivät yleensä esiinny yhdessä – nyt siihen voi olla aihetta

Julkaistu:

Ilmastonmuutoksen hillinnästä ilmestyi torstaina raportti, joka jokaisen kansanedustajan pitäisi lukea, kirjoittaa erikoistoimittaja Heidi Hagelin.
Toiveikkuus ja ilmastonmuutos eivät ole yleinen sanapari. Nyt tarjolla olisi kuitenkin hyviä uutisia ja ne kuuluvat näin: ”Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on olemassa tarvittavat välineet. Toimimalla nopeasti ja valitsemalla välineet viisaasti, ilmastonmuutoksen hallitsematon kiihtyminen on yhä mahdollista estää.”

Oheinen sitaatti on torstaina julkaistusta raportista Välineet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Sen on julkaissut Tehokkaan Tuotannon Tutkimussäätiö ja kirjoittanut Juha Itkonen. Tämä on toinen hyvä uutinen. Itkonen kirjoittaa niin, että maallikkokin ymmärtää tekstiä. Itse hän on valtiotieteiden tohtori ja luonnontieteiden kandidaatti. Itkonen on perehtynyt ilmastonmuutokseen väitöskirjassaan, joka käsitteli ilmastonmuutoksen ja verkostojen taloustiedettä.

Kolmas hyvä uutinen on, että raportti on avoimen lähdekoodin julkaisu. Lukijat voivat ladata julkaisun lähdekoodin koneelleen ja ehdottaa siihen parannuksia tai korjauksia. Tällaista julkaisutapaa ei ole totuttu näkemään. Toimiessaan se mahdollista uudenlaisen tavan keskustella asiasta.

Raportin pääset lukemaan täältä.

On selvää, miten moneen suuntaan leviävästä globaalista ongelmasta ilmastonmuutoksessa on kyse. Itkonen sanoi itse julkaisutilaisuudessa, että kaikilla on hyvä tarkoitus – halu pysäyttää ilmastonmuutos – mutta kun siirrytään poliittiseen keskusteluun, asiaan tulee poliittisia intohimoja. Poliitikot poimivat itselleen mielekkäät välineet keinovalikoimasta. Se on ymmärrettävää, mutta kokonaisuuden kannalta ei kovin toimivaa. Raportti kertoo esimerkiksi, että ero kalliimpien ja halvimpien ilmastonmuutoksen hillintään käytettävien välineiden välillä voi olla jopa satakertainen.

Raportin voima on siinä, että se on rajattu ilmastonmuutoksen hillinnän politiikkavälineisiin. Taustalla on kysymys, millaisilla poliittisilla päätöksillä talous voidaan ohjata vähentämään nettopäästöjä siten, että hyöty ilmastolle olisi mahdollisimman suuri ja kustannus ihmisille mahdollisimman pieni. Itkonen päätyy siihen, että hiilen hinnoittelu päästökaupan tai hiiliveron avulla on ilmastopolitiikan ensisijainen väline.

Raportti ottaa kantaa myös ilmastonmuutoskeskustelun ilmeisiin kipukohtiin. Kuten siihen, että yleinen ja yksityinen etu eivät usein kohtaa ilmastoasioissa. Ja siihen, että ilmastonmuutoksella ja ilmastopolitiikalla on tulonjakovaikutuksia maiden kesken ja maiden sisällä. Itkonen sanoo, että tulonjakovaikutusten ei pidä olla este ilmastopolitiikalle, sillä ne voidaan hyvittää. On erinomaista, että hän käsittelee oikeudenmukaisuuteen liittyviä asioita, sillä usein juuri niistä tulee kovin kiista. Ilmaston kannalta vain toimien vaikuttavuudella on merkitystä. Ilmasto ei kysele oikeudenmukaisuuden perään.

Julkaisutilaisuudessa oli pyydettynä kommentteja esittämässä Leo Stranius. Hän on työskennellyt pitkään ympäristöjärjestöissä ja on nykyisin toiminnanjohtaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu (vihr). Itkosen ja Straniuksen näkemyksissä oli eroja, mutta Stranius sanoi löytäneensä raportista paljon asioita, joista oli samaa mieltä. Kotimaisen politiikan näkökulmasta tämä on erinomainen asia. Moni olettaa, että ekonomisti ja vihreä kaupunginvaltuutettu ovat asioista vastakkaista mieltä. Eivät olleet. He kävivät raportista keskustelun, joka oli älykkäintä kuulemaani ilmastopolitiikasta käytyä keskustelua aikoihin.

Tältä pohjalta toivon, että ainakin kaikki kansanedustajat käyvät lukemassa raportin. Se antaa välineitä käsitellä asiaa ja ehkä siltä pohjalta syntyisi lisää hyvää keskustelua. Aihe on vaikea ja vakava, eivätkä ratkaisut ole helppoja. Mutta Itkosen sanoin: keinot ovat olemassa, pullonkaula on poliittisessa päätöksenteossa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt