Pääkirjoitus: Jussi Halla-ahon visio kahdesta blokista ei ole harhaa – vihreät ja perussuomalaiset voivat jakaa puoluekentän kahtia

Julkaistu:

PÄÄKIRJOITUS
Viimeistään Z-sukupolvi ratkaisee sen, siirrytäänkö politiikassa kahden valtablokin järjestelmään Suomessa, kirjoittaa pääkirjoitustoimittaja Timo Paunonen.
Kevään eduskuntavaaleissa Suomen puoluepoliittinen kartta koki kovia. Enää ei voida puhua suuresta tai suurista puolueista; mikään ei saanut yli 20 prosentin kannatusta. Poliittisesta vallasta taistelee joukko keskisuuria puolueita, joista mikä tahansa voisi olla ykkönen, jos vaalit pidettäisiin nyt.

Lisäksi vanha mahtipuolue keskusta käy kouristuksenomaista kuolinkamppailuaan.

Kannatus on vajonnut 11 prosentin pintaan eikä aneemisesta puheenjohtajataistosta päätellen muutosta parempaan ole luvassa. Tarjolla saattaa olla se 1960-luvulta saakka odotettu auringonlasku.

Sekavaa poliittista tilannetta voi lähestyä kahdesta suunnasta.

Joko kyse on demokratian hetkellisestä häiriöstä populististen liikkeiden paineessa tai sitten syvemmästä puoluekentän murroksesta. Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on puhunut jälkimmäisestä vaihtoehdosta. Hänen mukaansa Suomeen on syntymässä kaksi valtakeskittymää: globalistit ja kansallismieliset eli vihreät ja perussuomalaiset. Myös Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen (IS 9.8.) uskoo, että keskiluokka etsiytyy kohti puoluekentän reunoja. Tässä leikissä vanhat, perinteiset puolueet kokevat tappion.

Lue lisää: Näkökulma: Poliittinen keskusta on kriisissä – syynä kaikesta vauraudesta ja hyvinvoinnista huolimatta synkeä tulevaisuudenkuvamme

Lue lisää: Kommentti: Halla-aho kävi vihreiden Ohisaloa vastaan – mutta kamppailun häviäjät löytyvät aivan toisaalta

Vaalituloksen ja tuoreimpien kannatuskyselyiden perusteella blokkiajattelu ei ole kaukaa haettu. Sdp:n, keskustan ja kokoomuksen kannatusta vuotaa perussuomalaisiin ja vihreisiin. Keskusta vajoaa lilliputtipuolueeksi, kokoomuksesta tulee perussuomalaisten ja Sdp:stä vihreiden apupuolue.

Moni vetää kauhusta henkeä, ymmärrettävästi.

Mutta on tässä mutkiakin matkassa.

Kokoomus taistelee paikastaan porvaririntaman ykköspuolueena ja yhteistyö perussuomalaisten kanssa ei varmasti ole ykkösprioriteetti, ei ainakaan liberaalille nykyjohdolle. Perussuomalaiset pitää sisällään sekalaisen seurakunnan äärioikeistoa, Smp:n jäämistöä, etnonationalismia ja suoranaisia natseja. Halla-aho yrittää vaimentaa ääripäitä ja puhua yleisellä tasolla kansallispuolueesta. Äärisuuntaukset voivat jossakin vaiheessa kääntyä perussuomalaisten turmioksi ja sen vetovoima ehtyy vaaliuurnilla: asetelma muuttuukin äkkiä.

Vasemmalla Sdp ja vasemmistoliitto saattavat löytää toisensa valtataistelussa vihreitä vastaan. Silti näissä kolmessa puolueessa on paljon yhteistä kaikupohjaa ilmastonsuojelussa ja sosiaalipolitiikassa, ja mikä tärkeintä, vihreillä on jotain, mitä demareilta puuttuu: nuoret. Perinteiset puolueet porskuttavat vielä, koska niillä riittää iäkkäitä uskollisia peruskannattajia, siis niitä, jotka äänestävät aina samaa puoluetta. Nuorten roolin kasvaessa vanhenevan perusjoukon voima väistämättä rapautuu.

Tutkimusten (Kanava 5/2019) mukaan suomalainen nuoriso on jakautunut arvoiltaan kahtia: toisaalta kirkassilmäisiin maailmanparantajiin, toisaalta materialistisia arvoja korostaviin – siis vihreisiin ja perussuomalaisiin.

Blokkijaon kannalta on kiinnostavaa ja ratkaisevaa, miten 1990-luvun puolivälin jälkeen syntynyt Z-sukupolvi käyttäytyy vaaleissa.

Vasta sitten tiedämme, miltä puoluekenttä näyttää muutaman vuoden päästä. Nyt Z-sukupolven jäseniä kuvataan ”uustalonpoikaisiksi” kohtuullisuuden ylistäjiksi, jotka vierastavat itsekeskeistä elämäntyyliä ja kilpailuhenkisyyttä. Eli Z-sukupolvi olisi kallellaan vihreisiin.

Äänestäjän kannalta kahden blokin malli tietenkin parantaisi kuluttajansuojaa. Blokit menevät vaaleihin ohjelmalla, jonka varaan rakennetaan hallitus. Kansa ikään kuin valitsee vaaleissa jo sellaisen hallituspolitiikan kuin haluaa, eikä linja jää hallitusneuvotteluiden ja kompromissien ja loputtomien takinkääntöjen varaan.

Tämä vain sopii huonosti suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin.

Liian selkeää.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt