Pääkirjoitus: Talouspolitiikka uhkaa törmätä ristiriitaisiin tavoitteisiin

Julkaistu:

Pääkirjoitus
Riski kasvaa, että tämäkin hallitus päätyy talouspolitiikan myötäsykliseen soutamiseen ja huopaamiseen.
Valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk) kehuu ensimmäistä budjettiesitystään muun muassa sillä, että esitys edustaa ja edistää talouspolitiikan ennustettavuutta.

Yllätyksettömyys onkin tavoittelemisen arvoinen talouspolitiikan perushyve, joka helpottaisi yritysten ja kotitalouksien taloudenpitoa.

Yleisön on helpompi suunnitella ja toteuttaa kauaskantoisia investointeja ja muita taloustoimia, jos talouspolitiikan suuret linjat ja tavoitteet ovat ennalta tiedossa ja johdonmukaisia eivätkä ennalta arvaamattomia.

Valtiovarainministeriön budjettiesitystä rasittaa kuitenkin yksi ongelmallinen piirre, joka ennemmin heikentää kuin parantaa talouspolitiikan ennustettavuutta.

Budjettiesitys näyttää laaditun laput silmillä kuin kansainvälisen talouden kokonaiskuva olisi pysynyt täysin muuttumattomana. Esityksestä on vaikea löytää viitteitä siitä, että Suomen kaltaiselle pienelle avotaloudelle elintärkeä kansainvälinen kysyntä on jo kuukausien ajan heikentynyt hälyttävää tahtia.

Tämänviikkoiset taloustilastojen julkistukset ovat vahvistaneet Suomen tärkeimmän vientimaan Saksan talouskasvun käytännössä pysähtyneen ja maan teollisuustuotannon supistuneen rajuimmin sitten kymmenen vuoden takaisen talouskriisin.

Myös kansainvälisen tavarakaupan ja maailmanlaajuisen talouskasvun heikkeneminen on jo taloustilastojen vahvistama tosiasia eikä enää epävarma uhkakuva.

Kun kansainvälinen talous ja Suomen tärkeimmät vientimarkkinat heikkenevät, sakkaa Suomenkin talouskasvu likimain väistämättä. Ja pian tämän jälkeen talouspolitiikka muuttuu taas vaikeaksi.

Talouspolitiikan paine korjausliikkeisiin kasvaa sitä suuremmaksi mitä heikommaksi kansainvälinen ja sitä myöten Suomenkin suhdanne heikkenee.

Samalla talouspolitiikan ennustettavuus voi muuttua arvaamattomuudeksi, sillä korjausliikkeen etumerkki voi olla plus tai miinus ja se voi vaihtua kesken kaiken.

Pääministeri Antti Rinteen (sd) hallitus on kirjannut hallitusohjelmansa talouslinjauksiin lupaukset ryhtyä taantuman tullen elvytystoimiin mutta kuitenkin saattaa julkisen talouden tulot ja menot keskenään tasapainoon hallituskauden loppuun mennessä.

Nämä peruslinjaukset voivat herkästi osoittautua keskenään ristiriitaisiksi, ja niiden perusteella voi odottaa ensin talouspolitiikan lieviä kevennyksiä mutta myöhemmin riuskoja kiristyksiä.

Samalla riski kasvaa, että tämäkin hallitus päätyy myötäsykliseen soutamiseen ja huopaamiseen niin kuin kymmenen viime vuoden hallitukset.

Toki samojen virheiden toistaminen hallituksesta toiseen edustaa sekin jonkinlaista jatkuvuutta ja ennustettavuutta. Mutta tuskin sellaista, joka kohentaa luottamusta.