Pääkirjoitus: Kello ei käänny taaksepäin Euroopassa

Julkaistu:

PÄÄKIRJOITUS
Eurovaaleissa nähtiin historiallinen muutos, mutta ei sellainen kuin kansallismielinen oikeisto olisi toivonut, arvioi erikoistoimittaja Jouko Juonala.
Läntisen pallonpuoliskon suurimmat vaalit päättyivät sunnuntaina, kun Euroopan unionin kansalaiset valitsivat 751 edustajaa europarlamenttiin.

Eurooppalaiset äänestäjät halusivat vaikuttaa maanosansa tulevaisuuteen. Äänestysvilkkaus oli nousemassa yli 50 prosenttiin, mitä voi pitää hyvänä saavutuksena. Viime vaaleissa vuonna 2014 äänestysvilkkaus oli 42 prosenttia.

Eurooppa pysyy näidenkin vaalien jälkeen raiteillaan ja EU-integraatio jatkuu. Kansallismieliset, eurokriittiset ja EU:ta hajottavat voimat eivät illan alustavien tulosten perusteella saaneet suurta jytkyä, vaikka sitä vaalien alla ennakoitiin. Se on voitto EU:n yhteisille, liberaaleille arvoille ja solidaarisuudelle, ja vastaliike muurien Euroopalle, jota laitaoikeisto haluaisi rakentaa. Kello ei lähde kääntymään taaksepäin Euroopan historiassa.

Historiallinen muutos vaaleissa kuitenkin nähtiin. Neljän vuosikymmenen ajan EU-parlamenttia hallinneet perinteiset puolueryhmittymät, keskustaoikeistolainen EPP ja sosialisti- ja sosiaalidemokraattisten puolueiden S&D-ryhmittymä, menettivät molemmat kymmeniä paikkoja eivätkä ne yhdessä saavuta parlamentissa enemmistöä. Enemmistöön tarvitaan kolmas tai neljäskin ryhmittymä: liberaalien Alde tai vihreät, tai molemmat. Parlamentin työskentely muuttuu, puoluekenttä sirpaloituu.

Vihreät menestyivät hyvin, sekä Suomessa että useissa muissa EU-maissa. Erityisen merkittävä vihreiden voitto oli Saksassa, jossa vihreät kaksinkertaisti kannatuksensa ja nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi ohi sosiaalidemokraattien, ensimmäistä kertaa maan historiassa. Myös Ranskassa vihreä liike on saamassa merkittävän voiton.

Kansallismielinen oikeisto ei toki jäänyt kokonaan nuolemaan näppejään. Nationalistit saavat Ranskassa ison voiton, kun Marine Le Penin johtama Kansallinen liittouma oli keräämässä eniten paikkoja europarlamenttiin. Se syventää heikkojen kannatuslukujen kanssa kamppailevan presidentti Emmanuel Macronin ahdinkoa. Myös Italiassa muukalaisvihamielisen Legan odotettiin menestyvän hyvin. Britanniassa euroskeptikkojen menestys oli odotetun vauhdikasta.

Suomi oli eurovaaleissa yleiseurooppalaisessa suunnassa. Vihreä aalto ulottui myös tänne, kun pätkäpuheenjohtaja Pekka Haavisto vei puolueensa voittoon. Sosiaalidemokraattien vaalituloksen pelasti Eero Heinäluoman äänikuninkuus. Perussuomalaisten menestys jäi puolueelle pettymykseksi. Jussi Halla-ahon toivomaa kolmatta meppipaikkaa puolue ei saanut.

 

Vaalituloksesta riippumatta uudella EU-parlamentilla ja aikanaan nimitettävällä uudella komissiolla on edessään valtavasti työtä.

Vaalituloksesta riippumatta uudella EU-parlamentilla ja aikanaan nimitettävällä uudella komissiolla on edessään valtavasti työtä. Tehtävät ovat mittakaavaltaan sekä globaaleja että unionin sisäisiä.

Koko maailmaa koskettavia ongelmia ovat ilmastonmuutoksen torjuminen ja työelämän sopeuttaminen digitalisaatioon ja robotisaatioon. Ilmastopolitiikassa EU:lla on jo selkeä strategia: saavuttaa hiilineutraalius vuosisadan puoliväliin mennessä. Mutta miten, tarkkaan ottaen? Siihen EU:n uusien toimielinten on otettava kantaa tavalla, joka vastaa kansalaisten huoleen. Vihreiden euroopanlaajuinen menestys johtanee siihen, että EU pyrkii saavuttamaan tavoitteen mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Se luo painetta kansalliselle ilmastopolitiikalle myös Suomessa.

Digitalisaation nopea kasvu 5G-verkkojen myötä, työn automatisointi ja teko­älyn lisääntyvä käyttö eri elämänalueilla puolestaan vaativat lisää EU:n yhteistä sääntelyä, jotta muun muassa markkinoita hallitsevat ylikansalliset jättiläisyhtiöt voitaisiin pitää kurissa.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sekä kauppapolitiikassa EU:n on vastattava Venäjän, Yhdysvaltain ja Kiinan tuomiin ulkoisiin haasteisiin ja pidettävä puoliaan tavalla, joka vastaa unionin kokoa yli 500 miljoonan ihmisen markkina-alueena. Sisäisesti unionin pitäisi pystyä sopimaan EU:n tulevasta seitsenvuotisesta rahoituskehyksestä, sopeutumaan Britannian lähtöön ja sopimaan Britannian kanssa unionin ja saarivaltion tulevasta suhteesta.

Kaikkien näiden haasteiden kanssa EU joutuu tekemisiin jo hyvin nopeasti. Suomen heinäkuussa alkava puheenjohtajuuskausi on siksi hyvin tärkeä, vaikka se alkaakin ”tyhjiössä”, todennäköisesti jo ennen kuin parlamentti valiokuntineen on ehtinyt kunnolla järjestäytyä ja ennen kuin uusi komissio on hyväksytty parlamentissa.

Näihin haasteisiin vastaaminen ei ole millään tasolla helppoa. Maailma ja Eurooppa ovat murroksessa, ja Euroopan unionin on muututtava sen mukaan. Muutos, jota oikeistopopulistiset ryhmät ajavat, vain heikentäisi Eurooppaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt