Pääkirjoitus: Ajatuksemme katkeaa koko ajan eikä siitä seuraa mitään hyvää

Julkaistu:

PÄÄKIRJOITUS
Töissä keskittyminen on lähes mahdotonta eikä vapaalla meno juuri muutu. Aivomme eivät saa hetken hengähdystaukoa.
Meille monille hyvin tyypillinen työpäivä on sellainen, jossa ajatus katkeaa koko ajan. Yritämme tehdä montaa asiaa yhtä aikaa, välillä säntäämme palaveriin, kuuntelemme toisella korvalla kollegan puheita ja samalla yritämme keskittyä.

Tietokoneen ruudulla vilahtaa saapuvan sähköpostin kuvake, kännykän näyttö vilkkuu saapuvaa viestiä ja viereisellä pöydällä työkaverin puhelin soi.

Kaiken taustalla pauhaa avokonttorin häly.

Kuulostaako tutulta?

Tämä kaikki on tavattoman kuormittavaa. Aivotutkija, professori Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta kuvaa, että tällaiset elementit ajavat meidät ”taistele tai pakene” -tilaan. Mieli ja keho kulkevat käsi kädessä ja ne lähettävät toisilleen viestejä.

Kun yrität tehdä tärkeää työtehtävää kovassa hälyssä ja ajatus katkeaa, tunnet kyllä, miten pulssi ja verenpaine nousevat. Ajattele jos jatkat tätä vuosikausia. Siitä ei hyvää seuraa.

Vapaalla meno jatkuu pahimmillaan samanlaisena. Alat selata somea – jos et tehnyt sitä jo kotimatkalla. Oletteko katselleet ympärillenne? Kadullakin ihmiset kävelevät katse tiukasti kännykkään liimattuna.

Illalla kotona olo tuntuu kuiviin puserretulta. Työpäivästä on epämääräisiä muistikuvia ja takaraivossa kaihertaa ajatus, että tuliko siinä yhdessä tarkkuutta vaativassa asiassa sittenkin tehtyä virhe.

Aivomme eivät saa hetken hengähdystaukoa. Koko ajan joku nappaa tarkkaavaisuutemme – silloinkin, kun nimenomaan yritämme keskittyä.

Tämä kierre pitää saada poikki. Taistele tai pakene -tilasta on päästävä pois, koska Minna Huotilaisen mukaan se on erittäin kuormittava tila.

Jotta tämä onnistuisi, ensin pitäisi ymmärtää olevansa tässä tilanteessa. Sen jälkeen voi alkaa taistella vastaan.

Aivoille kaikkein parasta palautumista on, kun mieli saa kulkea vapaana. Silloin siihen ei kohdistu minkäänlaista esimerkiksi työ- tai someviestien tulvaa. Liikunta on hyvä palauttaja ja aivot pitävät liikunnasta. Hyvin toimii myös kaikki itselle mieluisa puuhailu. Tärkeintä on, että ajatus saa kulkea vapaana.

Palataan vielä sinne töihin. Onneksi monen työ on myös hyvin mielenkiintoista – niin mielenkiintoista, että vie mennessään ja kulkee ajatuksissa myös vapaalla.

Monen kannattaisi oppia sitä, mitä Minna Huotilainen kuvaa sanaparilla selektiivinen tunnollisuus. Sillä hän tarkoittaa, että työt pitää tietysti tehdä hyvin ja tarkasti. Mutta ei joka ikistä työtehtävää. Tärkeintä on oppia tunnistamaan ne työt, joihin laittaa kaiken osaamisensa ja tarkkaavaisuutensa. Samalla muutama sähköposti voi jäädä vastaamatta, mutta ei sillä ole väliä.

Tämän työtavan vastakohta on toksinen tunnollisuus. Siinä tilassa oleva ihminen vain tekee ja tekee töitä. Välittämättä siitä, että kaikki muut elämän osa-alueet kärsivät. Hän ajattelee, että yhdessä jos toisessakin työtehtävässä on vielä kohtia, jotka voisi tehdä paremmin. Nykyisessä työelämässä työt eivät kuitenkaan tekemällä lopu. Tämän tien päässä häämöttää työuupumus.

Yksi tärkeimmistä nykytyöelämän taidoista on palautuminen. Sitä pitää saada mahdutettua joka ikiseen päivään. Nyt tavassamme elää on niin paljon keskeytyksiä ja sähläämistä, että niiden vastapainoksi on löydettävä itselle sopiva tapa palautua. Pidemmän päälle siitä kiittävät niin keho kuin mieli.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt