Pääkirjoitus: Lobbaaminen on pantava aisoihin

Julkaistu:

Pääkirjoitus
Osa vaikuttamisen muodoista herättää huolta sopivan ja sopimattoman menettelyn rajoista.
Nykytahdilla valtion budjettitalouden läpi käy kumpaankin suuntaan runsaan 50 miljardin euron rahavirta vuodessa. Siitä syntyy neljässä vuodessa yli 200 miljardin euron virrat veroina ja velkoina sisään ja julkisina menoina ulos.

Hallitusohjelman sisältö ja sitä hallituskauden kuluessa toteen panevat toimet määrittävät, miten valtio rahoittaa tulonsa – ja miten tästä koituvat vero- ja maksurasitukset jakautuvat eri kansanosien välillä.

Samoin hallitusohjelman sisältö ja sen toteen paneminen määrittävät, mihin tarkoituksiin valtion menot ohjautuvat ja miten valtion menoista syntyvät tulot ja edut jakautuvat eri kansanosien välillä.

Budjettitaloudessa kyse on erittäin suurista rahasummista – ja siitä, kuka maksaa ja kuka saa – ja kuinka paljon.

Siksi eri alojen edunvalvojilla ja vaikuttajilla – niin sanotuilla lobbareilla – on suuri tarve saattaa toiveitaan ja huoliaan poliittisten päättäjien tietoon.

Ja siksi eri alojen lobbarit pyrkivät nytkin parhaansa mukaan vaikuttamaan hallitusneuvotteluja käyviin ja hallitusohjelmaa kasaaviin poliitikkoihin. Ei siinä ole mitään uutta tai outoa.

 

Kriittinen keskustelu onkin paikallaan, sillä osa vaikuttamisen muodoista herättää huolta sopivan ja sopimattoman menettelyn rajoista.

Uutta ja ehkä vähän outoakin on sen sijaan, että tällä kertaa lobbareita on kutsuttu hallitusneuvottelujen sisäpiiriin. Toinen uusi piirre on lobbareiden entistä tiiviimmästä osallistumisesta noussut osin kriittinen keskustelu.

Kriittinen keskustelu onkin paikallaan, sillä osa vaikuttamisen muodoista herättää huolta sopivan ja sopimattoman menettelyn rajoista.

Yksi keskustelussa esiin noussut perusteltu huoli koskee päättäjien tai heidän avustajiensa kaksoisrooleja ja näistä syntyviä eturistiriitoja.

Vaikuttamisessa sinänsä ei pitäisi olla mitään pahaa, kunhan asianosaiset ja mielellään yleisökin pysyvät perillä, kenen asiaa kukin ajaa.

Ongelmallisia eturistiriitoja ja rooliepäselvyyksiä voi syntyä, kun poliitikko tai puolueen edustaja on myös jonkin muun tahon etua ajava lobbari. Riskit korostuvat, jos politiikan ulkopuoliset sidonnaisuudet ovat peiteltyjä.

Keskustelu onkin aiheellisesti lämmittänyt jo edellisessä eduskunnassa syntyneen ehdotuksen lakisääteisen lobbarirekisterin luomiseksi. Sellainen on jo esimerkiksi EU:n parlamentissa ja useissa muissa EU-maissa mutta ei vielä Suomessa.

Ammattivaikuttajia velvoittava rekisteröitymisen pakko ja rekisterin julkisuus helpottaisivat lobbareiden toimien ja aikeiden seuraamista – ja lobbaukselle altistuvien poliitikkojen arvioimista.

Mutta vaikka rekisteri syntyisi, sellaiselta on turha odottaa täyden ja kattavan avoimuuden kaltaisia mullistuksia. Suuri osa kaikkein vaikuttavimmasta vaikuttamisesta lienee jatkossakin epävirallista.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt