Pääkirjoitus: Keskustasta voi tulla ikuinen apupuolue – hallitus­neuvottelut riski­bisnes

Julkaistu:

PÄÄKIRJOITUS
Keskusta taistelee pinteessä ja saattaa tehdä kohtalokkaita päätöksiä.
Keskustan lähtö Sdp:n vetämiin hallitusneuvotteluihin yllätti monet. Viimeiset 25 vuotta keskusta on ollut joko oppositiossa tai pääministeripuolue. Vuosien 1995 ja 2011 kirvelevien vaalitappioiden jälkeen se vetäytyi oppositioon. Kummallakin kerralla seurasi paluu pääministeripuolueeksi. Nyt aiotaan toimia toisin.

Moni keskustakonkari lopetti poliittisen uransa. Syynä oli usein ikä, mutta myös se, että Juha Sipilää pidettiin puoluejohtajana, joka ei kokeneempiaan kuuntele. Nytkin moni veteraani varmasti neuvoisi suuntaamaan oppositioon.

Vanhat konstit eivät kuitenkaan toimi loputtomiin. Suomen poliittinen kenttä meni 2010-luvulla uusiksi perussuomalaisten nousun myötä. Keskustaa vaanii nyt vaarallinen kilpailija varmimmillakin kannatusalueilla. Jos keskusta jäisi pois hallituksesta, sen asema oppositiossa perussuomalaisten varjossa olisi hankala.

Keskustan tappiota on selitetty Sipilän hallituksen oikeistolaisilla linjauksilla. Vasemmiston kanssa hallituksessa imago-ongelma helpottuu itsestään. Keskusta voi taas sanoa olevansa maan vähäväkisten puolustaja. Mutta hirveällä riskillä puolue pelaa.

1980-luvulla oli tavallista, että pääministeri tuli Sdp:stä ja yleensä hänen nimensä oli Kalevi Sorsa. Keskusta alistui kiltisti demarien avuksi. Tämä juontui jo 1960- ja 1970-luvuilta, jolloin hallitukset kuitenkin vielä välillä vaihtuivat vauhdilla.

Presidentti Urho Kekkosen tausta oli maalaisliitossa, mutta 1960-luvun loppupuolella Sdp lunasti hänen luottamuksensa. Sitä demarit käyttivät taitavasti hyväkseen.

Keskusta taas teki, mitä Kekkonen käski. Kokoomus oli jatkuvassa hallituspaitsiossa lähinnä ulkopoliittisista syistä, mikä myös antoi pelitilaa muille. Yleensä yhteistyössä ei ollut ongelmia. 1980-luvun puolivälissä energinen keskustajohtaja Paavo Väyrynen halusi muutosta tilanteeseen. Hänen suunnitelmansa porvarihallituksesta kaatui vuonna 1987 presidentti Mauno Koiviston kovaan peliin.

Sitten vuonna 1991 keskusta viimein otti Esko Ahon johdolla verenseisauttavan vaalivoittonsa. Alkoi aikakausi, joka ehkä on päättymässä.

Keskustan äänestäjäpohjaa heikentää maaseudun tyhjeneminen ja pikkukaupunkien näivettyminen. Puolueen strategit saattavat valmistautua aikaan, jona suurimman puolueen asema ei enää ole mahdollinen.

Hiukan pienempi keskusta voisi tulevaisuudessa toimia osana sekä vasemmistoon että oikeistoon pohjaavia hallituksia. Se olisi kuin rkp yleensä, mutta isompi. Pysyvä kakkos- tai kolmospuolueen asema takaisi keskustalle eduskuntapaikkojaan isomman vallan.

Mutta siinä pelissä puolueen identiteetti katoaa äkkiä. Ja sen mukana uskollisimmatkin äänestäjät.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt