Pääkirjoitus: Rinteen kysymykset jättivät talouslinjauksiin liikkumatilaa

Julkaistu:

Talouskysymysten jättäminen hallitustunnustelujen avauksessa taustamuuttujaksi oli viisasta.
Hallitustunnustelija Antti Rinne (sd.) avasi perjantaina tunnustelunsa kysymyspatterilla, jonka 11 pääteeman muodostama runko on hieman yllättävä.

Kysymysten pääaiheita ovat ilmaston- ja ympäristönsuojelu, muuhun maailmaan vaikuttaminen, Suomen kehittäminen oikeusvaltiona, maan elinvoimaisuuden kehittäminen, luottamuksen ja tasa-arvon parantaminen työmarkkinoilla, oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden kehittäminen, osaamisen ja sivistyksen kehittäminen sekä sotu- ja sote-uudistukset.

Mutta vain yksi pääaiheista koskee suoraan talous- ja työllisyyspolitiikkaa.

Sen sijaan kysymyksissä ei ole sanaakaan esimerkiksi verotuksesta, velkaantumisesta, valtion mahdollisista säästötarpeista tai valtiovarainministeriön vaalien edellä esiin nostamista talouspolitiikan reunaehdoista.

Muiden puolueiden johtajat ihmettelivätkin tuoreeltaan, miksi talous loisti poissaolollaan Rinteen kysymyksissä (IS 27.4.).

Ratkaisua voi tulkita ainakin kahdella eri tavalla:

Joko Rinne ja sdp katsovat kysymysten pääteemoiksi nostamansa aiheet niin tärkeiksi, että julkisen talouden tulot ja menot sun muut talouspoliittiset näkökohdat ovat niihin verrattuna toisarvoisia ja tarpeen tullen joustavia taustamuuttujia.

Tai sitten Rinne ja sdp katsovat budjettitalouden perusmuuttujat – julkiset tulot ja menot – niin tärkeiksi, että kysymyksiin vastaavien puolueiden tulisi kaikissa vastauksissaan ottaa kantaa myös vastaustensa talouspoliittisiin vaikutuksiin.

Rinne on itse antanut aihetta ensimmäiseen tulkintaan. Hän on useita kertoja ilmoittanut ennen vaaleja ja vaalien jälkeen torjuvansa sellaisen ajattelun, että ”kamreeri tulee ja sanoo, mihin rahat riittävät”.

Jos hän tarkoittaa, mitä sanoo, pitäisi ”kamreerirajoitteiden” yläpuolelle nousevan politiikan havitella kaikkia tärkeiksi katsomiaan tavoitteita siitä riippumatta, miten se vaikuttaa julkisen talouden fiskaaliseen kuntoon.

Talouspolitiikan alistaminen muiden politiikkalohkojen joustavaksi taustatoiminnoksi voi olla poliittisesti houkuttelevaa erityisesti vasemmiston suunnalla.

Mutta tuskin sellaisella enemmistöhallitusta aikaan saadaan.

Etenkin kokoomuksen talouslinjaukset ovat pääosin aivan samaa lajia kuin Rinteen ylenkatsomilla kamreereilla. Sen tärkeysjärjestys on päinvastainen: julkisen talouden fiskaaliset reunaehdot määräävät, mitkä tavoitteet ovat muilla politiikan lohkoilla mahdollisia.

Talouslinjaukset ovatkin niin kaukana toisistaan, että ehkä talouskysymysten jättäminen hallitustunnustelujen avauksessa taustamuuttujaksi oli viisasta. Näin Rinne jätti hallitusneuvotteluihin talouspoliittista liikkumatilaa, kun taloudesta ei muodostunut heti ylipääsemätöntä kynnystä.