Pääkirjoitus: Mueller laati taitavan raportin Trumpista – sitä voi lukea kuin synninpäästöä tai kirkonkirousta

Julkaistu:

PÄÄKIRJOITUS
Robert Muellerin tutkintaraportti ei nimeä presidentti Donald Trumpia rikolliseksi mutta se piirtää ruman kuvan tämän hallinnosta, kirjoittaa erikoistoimittaja Jouko Juonala.
Yhdysvaltain oikeusministeriön torstaina julkistama Robert Muellerin tutkintaraportti on erikoinen sekoitus synninpäästöä ja kirkonkirousta. Se ei nimeä presidentti Donald Trumpia rikolliseksi mutta tekee selväksi, että Trump on käyttänyt valta-asemaansa väärin. Raportti piirtää kuvan valehtelevasta, vainoharhaisesta ja moraaliltaan arveluttavasta presidentistä.

Mitä uutta? Trump ei ole ainoa laatuaan liittovaltion historiassa. Vallan ytimessä Washingtonissa on aina juoniteltu, tehty likaisia temppuja ja yritetty sitten peitellä skandaaleja julkisuudelta.

Trump on kuitenkin siinä mielessä poikkeuksellinen presidentti, että oikeusviranomaiset ovat tutkineet häntä ja hänen sisäpiiriään jo vaalikampanjan aikana ja koko ensimmäisen, vielä kesken olevan virkakauden ajan. Venäjä-tutkinta on leimannut koko Trumpin presidenttiyttä ja lähes tuhonnut sen.

Poliittisesti ahtaimpaan rakoon Trump joutui Helsingin huippukokouksen jälkeen. Heinäkuussa 2018 Trump sanoi Presidentinlinnassa, Vladimir Putinin myhäillessä vieressä, ettei hän uskonut Venäjän vaikuttaneen vuoden 2016 presidentinvaaleihin. Hän ei uskonut omia tiedustelupalvelujaan, hän uskoi Putinia. Kotimaassa Trumpia pidettiin Putinin hännystelijänä, joka asetti julkisesti kyseenalaiseksi oman hallintonsa uskottavuuden.

Muellerin 448-sivuinen raportti kertoo yksityiskohtaisesti Venäjän vaalivaikuttamisesta. Raportti kertoo myös sen, että Trumpin kampanja tiesi hyötyvänsä siitä vaalitaistelussa. Näyttöä siitä, että Trump tai hänen kampanjansa olisivat toimineet rikollisessa salaliitossa venäläisten kanssa, ei kuitenkaan löytynyt. ”Kolluusio” on eri asia, mutta sitä ei ole kirjoitettu rikoslakiin. Näyttöä Trumpin yrityksistä vaikeuttaa tutkintaa on sen sijaan raportissa runsaasti, mutta alaiset ovat suojelleet presidenttiä kieltäytymällä tottelemasta tämän käskyjä.

Presidentti on käyttänyt Venäjä-tutkinnasta sanoja ”noitavaino” ja ”huijaus” ja syyttänyt siitä raportoineita tiedotusvälineitä ”valeuutisten” levittämisestä. Raportti ei tue Trumpin väitteitä, se kumoaa ne. Raportti on satoihin kuulusteluihin ja kotietsintöihin perustuvaa huolellista virkatyötä, sävyltään maltillinen ja taitavasti muotoiltu. Se on todisteista huolimatta johtopäätöksissään jopa armollinen Trumpille, hänen pojalleen Donald Trump Jr:lle ja vävylleen Jared Kushnerille. Mueller ei lähtenyt suosittelemaan syytteiden nostamista tätä kolmikkoa vastaan.

Välillä raportti on kuin orwellilaista kaksoisajattelua ja salakieltä, liukasta kuin saippua. Se sisältää esimerkiksi tämän nerokkaan tuplakieltopäätelmän: ”Sen lausuminen, ettei tutkinta pystynyt näyttämään toteen erityisiä faktoja, ei tarkoita sitä, etteikö todisteita kyseisistä faktoista olisi ollut”.

 

Välillä raportti on kuin orwellilaista kaksoisajattelua ja salakieltä, johon on vaikea tarttua.

Yksityiskohdissaan ja tapahtumien kuvailuissaan raportti on hykerryttävän mielenkiintoinen. Se kertoo muun muassa, kuinka Trump heinäkuussa 2016 ilkkui vastaehdokastaan Hillary Clintonia tämän yksityiseltä palvelimelta kadonneista ulkoministerin virkasähköposteista: ”Hei Venäjä, jos olette kuulolla, toivottavasti pystytte löytämään ne 30 000 kadonnutta sähköpostia”, Trump sanoi.

Viiden tunnin kuluttua, näin Muellerin raportti kertoo, Venäjän sotilastiedustelupalvelu GRU yritti tunkeutua useisiin Clintonin toimiston salaisiin sähköpostitileihin.

Kongressin demokraatit miettivät nyt, miten he voisivat parhaiten käyttää raportin tarjoamia ammuksia. Edustajainhuone voisi demokraattienemmistön turvin yrittää asettaa Trumpin virkasyytteeseen, mutta senaatissa kanteen menestyminen vaatisi kahden kolmasosan enemmistön. Yritys voisi kääntyä demokraatteja vastaan.

Demokraateille riittänee Trumpin ahdistelu kongressissa, uusien tutkintojen avulla, aina vuoden 2020 vaaleihin saakka. Strategiaan sisältyy toive, että kansa ymmärtäisi olla äänestämättä Trumpia jatkokaudelle. Se on pelkkää toiveajattelua.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt