Pääkirjoitus: Pohjolan puolustus on yhteinen asia – ja sitä pitää myös harjoitella

Julkaistu:

PÄÄKIRJOITUS
Ruotsin maaliskuussa järjestämä Northern Wind -sotaharjoitus on poikkeuksellisen suuri voimannäyttö.
Pohjoismaiden yhteisillä puolustushankkeilla on pitkä historia. Ruotsi, Tanska ja Norja neuvottelivat puolustusunionista toisen maailmansodan jälkeen, mutta hanke kariutui alkuvuodesta 1949 osapuolten tehtyä erilaiset turvallisuuspoliittiset ratkaisut. Suomi asemoitui puolueettomaksi ja solmi Neuvostoliiton kanssa ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen YYA:n.

Neuvostoliittoa ei enää ole, eikä YYA:ta. Suomi ei ole puolueeton vaan sotilaallisesti liittoutumaton. Geopoliittinen asetelma on kuitenkin yhä samankaltainen: suurin sotilaallinen uhka Pohjoismaille on Neuvostoliiton seuraajavaltio, uutta suurvalta-asemaa aggressiivisesti tavoitteleva ja vahvasti varustautuva Venäjä.

Jännitteiden kiristyminen Krimin anastuksen jälkeen on nostanut Pohjolan yhteisen puolustuksen uuteen arvoon. Suomi ja Ruotsi ovat tiivistäneet puolustusyhteistyötään, ja molemmat ovat Naton erityisiä kumppanimaita. Molemmat tekevät myös lisääntyvää kahden- ja kolmenvälistä puolustusyhteistyötä Yhdysvaltojen, Britannian, Ranskan ja Saksan kanssa.

Yhteistyö konkretisoituu aina sotaharjoituksissa. Puolustusvoimat lähettää maaliskuun puolivälissä suuren taisteluosaston Ruotsin järjestämään Northern Wind 2019 -harjoitukseen. Haaparannan alueella pidettävän harjoituksen skenaariona on Pohjois-Ruotsin puolustus.

Northern Wind on iso ja näkyvä voimannäyttö. Suomesta mukana on yli 1 500 sotilasta ja 500 ajoneuvoa, joista 100 on Leopard-panssarivaunuja. Norja lähettää koko maavoimansa: prikaatin, jossa on 4 500 sotilasta. Ruotsalaisen prikaatin vahvuus harjoituksessa noin 3 000 sotilasta. Mukana on myös Yhdysvaltain ja Britannian merijalkaväen joukkoja. Ruotsi pitää samaan aikaan ilmavoimien harjoituksen, johon Suomi ottaa osaa.

 

Jännitteiden kiristyminen Krimin anastuksen jälkeen on nostanut Pohjolan yhteisen puolustuksen uuteen arvoon.

Kevättalven suuret manööverit ovat loogista jatkoa Naton viime loka-marraskuussa järjestämälle Trident Juncture 18 -suurharjoitukselle, jossa skenaariona oli Norjan puolustus. Huhtikuussa on vielä luvassa Yhdysvaltain vetämä Bold Quest -harjoitus Suomen alueella. Kaikissa näissä harjoituksissa Pohjolan puolustusvoimat saavat juuri sellaista kovaa osaamista, jota tarvitaan yhteistoiminnassa kumppanien kanssa uhkien torjumiseksi.

Euroopassa on herännyt huoli siitä, ettei Yhdysvallat ole enää yhtä sitoutunut läntisten liittolaistensa puolustukseen kuin ennen. Halkeamat transatlanttisissa suhteissa tulivat hyvin esille Münchenin turvallisuuskokouksessa viikonloppuna.

Tässä tilanteessa on loogista, että Eurooppa ottaa lisää vastuuta omasta puolustuksestaan ja opettelee ottamaan ja antamaan keskinäistä sotilaallista apua. On myös järkevää katsoa Pohjolan puolustusta kokonaisuutena ja harjoitella sitä tehokkaasti yhdessä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt