Pääkirjoitus: Haluan parempaa hoitoa – myös vanhuksille, joilla ei ole lähiomaisia

Julkaistu:

– Nyt syntyy vaikutelma, että hyvää hoitoa saa, jos omaiset jaksavat taistella asian puolesta, kirjoittaa erikoistoimittaja Heidi Hagelin.
Aluksi haluan kiittää. Viime viikkoina on kirjoitettu paljon vanhusten hoivakotien ja hoivan ongelmista, ja kirjoituksista on tullut toimitukseen valtavasti palautetta. Se on todella arvokasta. Vaalikevät tai ei, selväksi on käynyt, että asia koskettaa ihmisiä syvästi.

On heitä, joilla on asiasta omien vanhempien saaman hoidon kautta kokemusta. Ja heitä, joita pelottaa läheisten – tai oma – vanheneminen. Tuollaistako elämä sitten on?

Mutta on myös hyvää hoitoa ja kiireessä parhaansa yrittävä henkilökunta saa myötätuntoa.

On kolme viikkoa siitä, kun Valvira määräsi Esperi Care -yrityksen hoivakodin suljettavaksi Kristiinankaupungissa. Liikkeelle lähti tapahtumien vyöry.

Julkisuuteen nousi toinen toistaan ikävämpiä tapauksia. Jos joku hetken onnistuikin uskottelemaan itselleen, että kyse on yksittäistapauksista, kolmen viikon uutisoinnin jälkeen tuossa luulossa ei voi enää olla. Esimerkiksi niin sanotuista haamuhoitajista ovat kertoneet niin monet, että asia vaikuttaa olevan perusarkea eikä poikkeus.

 

Jälleen kerran totuus oli paljon kuvittelukykyä ihmeellisempi.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk) neuvotteli hoitoalan eri osapuolten kanssa helmikuun alussa ja osapuolet sitoutuivat 25 kohdan listaan. Esimerkiksi siihen, että haamuhoitajailmiö kitketään Suomesta ja että vanhusten aliravitsemukseen tulee nollatoleranssi.

Anteeksi mitä?

Pitääkö tuollaisista asioista erikseen sopia? Eikö niiden pitäisi olla itsestäänselvyys?

Itse en pitänyt mahdollisena esimerkiksi sitä, että jos hoivakodissa asukas putoaa aamuyöllä sängystä, hänet voidaan peitellä lattialle, kunnes paikalla on riittävästi henkilökuntaa nostamaan hänet takaisin sänkyyn. Ylen (28.1.) mukaan tätä tapahtui vielä viime vuonna.

Jälleen kerran totuus oli paljon kuvittelukykyä ihmeellisempi.

Alkoi aiheellinen syyllisten etsintä. En halua sanallakaan puolustaa huonoa hoitoa, se on yksiselitteisesti tuomittavaa. Olen silti varma, että huonoa hoitoa löytyy yksityisen puolen lisäksi myös julkiselta puolelta. Kotihoidosta on toistaiseksi puhuttu varsin vähän, mutta sieltäkin löytyy pahoja ongelmia.

Seuraavaksi on puhuttava rahasta. Hyvä hoito maksaa, hoitajia tarvitaan lisää ja kun alalla on jo nyt vaikeuksia rekrytoida, osaajista pitäisi syntyä kilpailua palkoilla. Yksilöiden näkökulmasta tämä on erittäin toivottavaa.

Kun kaikki lasketaan yhteen, tarvitaan paljon lisää rahaa. Siitä eteenpäin asiasta onkin monenlaisia mielipiteitä. Miten hoito pitäisi järjestää? Voiko yksityinen hoivabisnes olla hyvää, koska sen on tuotettava voittoa? Onko sote – jos se koskaan syntyy – ratkaisu ongelmiin vai niiden syy? Pitäisikö kuntien opetella kilpailuttamaan paremmin? Miksi kunnat ovat painottaneet kilpailutuksissa hintaa eivätkä laatua?

Yhteiskunnan muutos on ollut nopea ja näkyy nyt vanhustenhoidossa. Ei ole montaa vuosikymmentä siitä, kun useampi sukupolvi asui jos ei samassa talossa, niin samassa pihapiirissä. Siitä oli apua sekä lasten- että vanhustenhoidossa. On useampikin syy, miksi tuohon aikaan ei ole paluuta.

Nyt syntyy vaikutelma, että hyvää hoitoa saa, jos omaiset jaksavat taistella asian puolesta. Järjestellä, varmistaa, valvoa ja vaatia – myös lisää henkilökuntaa. Mitä tämä tarkoittaa niille vanhuksille, joilla ei ole lähiomaisia? Tai joiden omaisia ei kiinnosta. Kuka heidän puoliaan pitää?

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt