Pääkirjoitus

Pääkirjoitus: Arktiskaan ei ole enää taattu rauhan tyyssija

Julkaistu:

Pääkirjoitus
Venäjän vanavedessä myös Yhdysvallat on suuntaamassa sotilaallista mielenkiintoaan pohjoiseen, eikä Kiinakaan halua jäädä osattomaksi Arktiksesta.
Kaikista maailman suurvaltajännitteistä huolimatta arktisten alueiden yhteistyö on sujunut yhä melko mallikkaasti Venäjän ja Yhdysvaltain välillä.

Yhden sulan hattuunsa tästä ansaitsee Suomi, joka on toiminut kuluneet puolitoista vuotta Arktisen neuvoston puheenjohtajana.

Konkreettiseen ja vähäeleiseen tapaansa Suomi on pyrkinyt vakuuttamaan pohjoisnavan ympärysvallat siitä, että arktisten alueiden lämpenemisen pysäyttäminen on kohtalonkysymys, jonka vuoksi kaikki muut riidat ja etupyrkimykset on viimeistään nyt pantava syrjään.

Suomen puheenjohtajuus päättyy toukokuussa, ja yhä edelleen ilmassa väreilee toive siitä, että kaikki voisi huipentua Arktisen neuvoston kahdeksan jäsenvaltion (Venäjä, Yhdysvallat, Kanada, Islanti, Tanska, Norja, Ruotsi ja Suomi) valtiojohtajien huippukokoukseen.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Pieni vihje tämän toteutumismahdollisuudesta saatiin keskiviikkona, kun Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov kehaisi Arktisen neuvoston toimintaa ja vihjaili jostain suunnitellusta ”tapahtumasta, josta suomalaiset naapurimme ilmoittavat varmasti vielä erikseen”.

Lavrov on vanha kehäkettu, joten aivan heppoisin perustein hän ei tällaista vihjausta heittäne. Luvassa lienee siis vielä Suomen puheenjohtajuuskauden aikana jokin edistysaskel tai kokous, jota Lavrovkin katsoo tarpeelliseksi mainostaa etukäteen.

 

Pahimmassa tapauksessa saattaisimme joutua todistamaan jonkinlaista "arktista Krimiä”

Kaiken tämän varovaisen optimismin keskellä toivoisi kuitenkin, että Suomessa keskusteltaisiin suorin sanoin myös arktisen alueen konfliktien mahdollisuudesta.

Venäjä on panostanut 2000-luvulla sotilaalliseen läsnäoloonsa pohjoisilla alueilla enemmän kuin mikään muu maa. Viimeksi joulukuussa puolustusministeri Sergei Shoigu kertoi uusista tutka- ja tukikohtasuunnitelmista Arktiksella.

Venäjän vanavedessä myös Yhdysvallat on suuntaamassa sotilaallista mielenkiintoaan pohjoiseen, eikä Kiinakaan halua jäädä osattomaksi Arktiksesta.

Venäjä haluaa hallita Koillisväylän liikennöintiä ja katsoo esimerkiksi Lomonosovin harjanteen kuuluvan itselleen, kun taas Kanada ja Tanska ottaisivat mieluusti samat alueet omiin nimiinsä. Taustalla on kilpajuoksu luonnonvaroista ja jopa ”uudesta elintilasta”, mikäli ilmastonmuutos muuttaa pohjoisen alueita paremmin asuttaviksi ja etelän alueita elinkelvottomiksi.

Suomella on jo omakohtaisiakin kokemuksia siitä, kuinka kovilla keinoilla Venäjä on valmis puolustamaan arktisia intressejään. 2013 Venäjä sulki Sini Saarelan vankilaan, kun ympäristöaktivistit protestoivat arktisia öljynporauksia. Naton Trident Juncture 2018 -sotaharjoituksen aikana Venäjä häiritsi puolestaan gps-paikannusjärjestelmää Lapissa, vaikkei syyllisyyttään myöntänytkään.

Siinä vaiheessa kun Venäjän – tai jonkun muun – suurvallan sotilaallinen voima ja häikäilemättömyys yltävät riittävän korkealle tasolle, myös arktisen alueen pyhänä periaatteena pidetty rauhantila voi olla uhattuna.

Pahimmassa tapauksessa saattaisimme joutua todistamaan jonkinlaista "arktista Krimiä” eli napa-alueen omavaltaista haltuunottoa.