Pääkirjoitus

Pääkirjoitus: Taas alkoi EU:n kohtalon vuosi

Julkaistu: , Päivitetty:

Talouden heikkeneminen jyrkentää ennestään riitaisia rintamalinjoja EU-maiden välillä.
Britannian ero on Euroopan unionin EU:n ja sitä edeltäneiden yhteisöjen yli 60-vuotisen historian toistaiseksi dramaattisin takaisku. Tähän asti jäsenmaiden määrä on vain kasvanut, mutta nyt yksi suurimmista jäsenmaista tekee eroa.

Ennalta sovittuun eron hetkeen, maaliskuun loppuun, on aikaa enää alle kolme kuukautta, mutta kukaan ei silti tiedä, miten ero toteutuu tai mitä sen jälkeen tapahtuu.

Edes joten kuten varmaa on vain se, että aprillipäivän jälkeen EU ei ole entisensä.

Brexit on vain yksi syy, miksi toukokuussa pidettävät europarlamentin vaalit ovat toistaiseksi kenties jännittävimmät eurovaalit. Toinen on populismin nousu – voimistuuko vai hiipuuko se, ja onko EU:lla eurovaalien jälkeen EU-vastainen vai -myönteinen parlamentti?
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Toukokuun eurovaaleissa valtaan nouseva uusi parlamentti ja sen nimittämä uusi komissio saavat johdettavakseen yhtä isoa jäsenmaata vajaan tynkä-EU:n – ja roppakaupalla muita päälle kaatuvia ongelmia.

Uusilla parlamentaarikoilla ja komissaareilla on edessään brexit-seurausten lisäksi aivan samat riidan aiheet, jotka ovat tähänkin asti kiristäneet jäsenmaiden ja eri aiheiden mukaan muodostuneiden maaryhmien välejä.

Kiistely jatkuu esimerkiksi talouspolitiikan tavoitteista ja periaatteista sekä taloussäännöistä ja niiden noudattamisesta tai noudattamatta jättämisestä. Ja siitä, onko euromaiden talous- ja rahaliittoa kehitettävä yhteisvastuuta vai jäsenmaiden kansallista omavastuuta vahvistamalla.

Yksi iso ja ennalta arvaamaton taloussääntöjen haastaja on Italia, joka kärsii samaan aikaan talouskasvun heikkoudesta, valtion raskaasta velkaantumisesta ja vaarallisen suuresta ja heikosta pankkijärjestelmästä. Italia on EU:n riski ja silmätikku, sillä maan hallitus haluaisi rikkoa EU:n taloussääntöjä vielä räikeämmin kuin on tapana.

Samoin riitely jatkunee maahanmuutto- ja pakolaiskysymyksistä. Aihe on edelleen tulenarka siitä huolimatta, että unionin alueelle pyrkivien määrä on supistunut mikroskooppisen pieneksi kriisivuoden 2015 tulijamäärästä.

Kolmas iso kiistakysymys koskee EU:n perusarvoja, kuten vapaan demokratian ja oikeusvaltion periaatteita, joita erityisesti Unkarin ja Puolan hallitukset ovat halunneet koetella ja haastaa.

Vastassa olevia isoja kiistoja olisi helpompi sovitella yltäkylläisen tai edes kohtalaisen talouskasvun oloissa. Mutta tällaista helpotusta tuskin on tarjolla. Sen sijaan seuraava europarlamentti ja komissio kohtaavat isot haasteensa nopeasti kiristyvissä talousoloissa.

Eurotalous on yhä edellisen kriisin jälkeisessä herkästi haavoittuvassa toipilasvaiheessa, kun kasvu jo heikkenee keskinkertaisesta kehnoksi.

Uusimpien taloustilastojen perusteella unionin suurimpien jäsenmaiden kasvu näyttää hidastuneen yllättävän nopeasti viime vuoden jälkipuoliskolta, jolloin jopa Saksa saattoi lipsahtaa taantumaan.

Euroalueen ja koko EU:n talous on kasvanut jo useamman vuoden ajan, mutta erityisesti euroalueen kasvu on ollut korkeintaan keskinkertaista ja sekin on saatu aikaan historiallisen mittavan rahaelvytyksen ja railakkaan velkaantumisen voimalla.

Kasvu on lisäksi jakautunut jäsenmaiden kesken erittäin epätasaisesti. Saksan kansantalous on nyt suurempi kuin koskaan ja maan työttömyys historiallisen matala, mutta osassa EU-maita talous on edelleen niukempi ja työttömyys suurempi kuin runsas vuosikymmen sitten.

Talouden heikkeneminen jyrkentää ennestään riitaisia rintamalinjoja EU-maiden välillä, kun rahariitojen aiheita tulee lisää ja muidenkin riitojen ratkomiseen liikenee entistäkin niukemmin varoja ja valmiutta.

Toki EU ja euro ovat poliittisia hankkeita eivätkä vain taloutta, mutta talous on niiden koossa pitävää liimaa. Jos liima pettää, nämä hankkeet kaatuvat.