Pääkirjoitus: Aika puhua myös rikosten uhreista – parempi vaaliteema kuin maahanmuutto - Pääkirjoitus - Ilta-Sanomat

Pääkirjoitus: Aika puhua myös rikosten uhreista – parempi vaaliteema kuin maahanmuutto

Oman lapsen, vanhemman tai nuoremman, väkivaltaisesta kuolemasta rikoksen uhrina ei pääse yli.

Julkaistu: 31.12.2018 8:45

Tulevissa vaalipuheissa voisi pohtia myös rikosten uhrien ja heidän omaistensa asemaa ja kohtaloa, kirjoittaa pääkirjoitustoimittaja Timo Paunonen.

Järkyttäviä uutisia Helsingistä ja Oulusta.

Seksuaalista hyväksikäyttöä.

Väkivaltaa. Kuolema.

Helsingin Arabianrannassa alakouluikäisen pojan elämä päättyi jouluaattoiltana. Väkivallan kohde, puolustuskyvytön 7-vuotias lapsi, tekee murhana tutkittavasta rikoksesta käsittämättömän, tyrmistyttävän ja ennen kaikkea surullisen. Miksi? Kysymys on viime päivinä liikkunut monen kansalaisen huulilla.

Lisäksi Oulussa on paljastunut seksuaalisesta hyväksikäytöstä jo viisi erillistä tapausta, joissa kaikissa on uhrina alaikäinen tyttö ja teosta epäiltynä yksi tai useampia ulkomaalaistaustaisia miehiä.

Poliisi tutkii, syyttäjä syyttää ja aikanaan he saavat oikeuslaitoksesta lainmukaiset tuomionsa.

Näin toimii oikeusvaltio.

Muistokynttilöitä ja -kukkia sekä lelukuorma-auto kerrostalon edustalla Arabianrannassa Helsingissä, jossa alakouluikäinen poika surmattiin jouluaattoiltana.

Sitten on sosiaalisen median inkvisiittoreiden ylläpitämä järjestelmä. Mahdollisia tekijöitä arvuutellaan, henkilöitä tuomitaan heti – vaikka oltaisiin aivan väärillä jäljillä. Tässä poliisin pitäisi olla paremmin hereillä. Vaikka sosiaalinen media kävi kuumana ja noitarovioita poltettiin, poliisi kertoi Arabianrannan epäillyn taustan ja sukulaisuussuhteen vasta perjantaina vangitsemisoikeudenkäynnin yhteydessä – useita päiviä tapahtuman jälkeen.

Tiedottaessaan niukasti poliisi vetoaa omiin tutkinnallisiin syihinsä.

Tutkinnallisia syitäkin varmasti on. Silti nykyaikana vaikeneminen ei voi olla vaihtoehto, kun on vakavista rikoksista kyse. Ei ole tiedon tyhjiötä: se täyttyy huhuilla. Poliisi on somessa kiitettävästi, mutta ei poliisin some voi olla olemassa vain liikennetiedotteiden ja virkavallan arjesta kertovien hauskojen kuvien jakamista varten.

Nyt kun poliisia olisi todella tarvittu jakamassa informaatiota Arabianrannan rikoksesta, sitä ei tullut. Sen sijaan poliisi jätti areenan somen kasvottomille mestaajille, jotka levittivät mitä järkyttävämpiä huhuja esimerkiksi uhrin perheestä – huhuja, jotka poliisi olisi nopealla ja paremmalla tiedottamisella voinut estää.

Tässä on poliisiylijohdolle pähkinää purtavaksi. Poliisin tiedotusohjeet kaipaavatkin nykyaikaistamista ja yhtenäistämistä.

Nyt ne tuntuvat vaihtelevan tilanteen mukaan.

Arabianrannan murhan tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Kirsi Kanth kertoi medialle epäillyn tekijän sukulaisuussuhteesta uhriin perjantaina heti vangitsemisoikeudenkäynnin jälkeen.

Koko yhteiskunnalla on vieläkin isompi kysymys, jota pitäisi myös uskaltaa käsitellä: uhrit. Sekä Oulun että Helsingin tapauksissa keskustelu velloo tekijöissä ja heidän taustoissaan. Poliitikkojen ja tutkijoiden kommenteissa arvioidaan, että nämä tuoreet rikokset vaikuttavat jopa kevään vaaleihin.

Tekijöistäkin on tärkeää keskustella, mutta miksi uhrit unohdetaan kokonaan? Eikö väkivallan teon tai seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneen uhrin tai uhrin omaisen asema olisi yhtä tärkeä ellei jopa tärkeämpi vaaliteema? Saavatko uhrit apua vai joutuvatko nuolemaan haavansa yksin, hiljaa ja syrjässä, seuranaan muistiin tarrautuneet kauhukuvat? Ikuisesti.

Jos olet rikoksen uhri tai uhrin omainen, koko prosessin seuraaminen on piinaavaa, mutta – mikä pahinta – heidän kärsimyksensä ei lopu oikeudessa. Seksuaalisen hyväksikäytön, raiskauksen tai väkivallan kohteeksi joutunut ei toivu kokemastaan ehkä koskaan, ja siinä eivät poliitikkojen juhlapuheet turvallisesta yhteiskunnasta juuri auta tai lohduta.

Oman lapsen, vanhemman tai nuoremman, väkivaltaisesta kuolemasta rikoksen uhrina ei pääse yli. Paluuta arkeen ei ole. Menetetty lapsi on omaisen elämässä, mielessä ja muistoissa läsnä: lähtee kouluun, päiväkotiin, naapuriin tai harrastuksiin – tai lähtisi, jos olisi elossa.

Kun me muut lopetamme kysymästä miksi, uhrin lähiomaiset kysyvät sitä aina.

Muistetaan ensi vuonna paremmin myös rikosten uhreja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?