Pääkirjoitus

Pääkirjoitus: Kirkko eksyi nyt metsään

Julkaistu: , Päivitetty:

Pääkirjoitus
Seurakuntavaalien ennakkoäänestys alkaa ensi tiistaina, mikä on syytä panna almanakkaan, ainakin niiden, joilla äänioikeus kirkon vaaleissa vielä ylipäätään on. Varsinainen vaalipäivä on 18. marraskuuta.Vuosi vuodelta äänestysrekisterit vajoavat. Ihmiset äänestävät jaloillaan.
Kirkon vaaleissa on kyse silkasta politiikasta – ei siis kristillisistä pyhimyksistä, marttyyreista tai vainajista, joita muistellaan näin pyhäinpäivänä.

Heitetäänpä siis pyhyys ja liturgisuus hetkeksi ja uhrataan tovi kirkkopyhän kunniaksi kirkon poliittiselle toiminnalle. Siinä onkin ollut seurattavaa, kun perusajatuksensa kanssa eksyksiin joutunut kirkko etsii itseään ja yrittää markkinamiehen ottein mukautua muodinmukaisesti milloin mihinkin poliittiseen rientoon. Sanaa mielistely ei voi välttää.

Pääsääntöisesti jälki ei ole kovin onnistunutta; osa tykkää, yleensä suurempi osa suuttuu – ja kuten sanottu – äänestää jaloillaan.

Esimerkkejä löytyy. Päivi Räsäsen (kd) viiden vuoden takaiset homopuheet loivat irtisanomisaallon, vaikkei asia liittynyt kirkkoon mitenkään. Rooliaan kirkko etsi myös syksyn 2015 maahanmuuttotulvan aikana. Jne.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Tuorein näytelmä nähtiin, kun kirkko sotki itsensä ex-arkkipiispa Kari Mäkisen myötävaikutuksella ajankohtaiseen ilmastokeskusteluun ja sitä kautta suoraan suomalaisen metsäpolitiikan kovimpaan ytimeen.

Viime sunnuntaina Helsingin tuomikirkon kryptassa järjestettiin Meidän Metsämme tapahtuma, joka keräsi paikalle noin 400 osallistujaa. Helsingin tuomiokirkkoseurakunta luovutti kryptan käyttöön, ja tapahtuman suojelijana toimi siis emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen. Kryptassa kuultiin surumusiikkia ja Maaemo itki ääneen Suomen metsien kohtelun puolesta. Julkistetun kannanoton mukaan Suomen hakkuita pitää rajoittaa. Ohjelmassa oli runsaasti taide-esityksiä sekä eri tahojen puheenvuoroja. Greenpeacen maajohtaja Sini Harkki ja kansanedustaja Emma Kari (vihr) puhuivat.

 

Ironiseksi tilanteen tekee se, että kirkko itse on yksi koko maan suurimmista metsänomistajista.

Mäkisen osuudesta ja kirkon sekaantumisesta metsä- ja ilmastopolitiikkaan syntyi nopeasti se kuuluisa somemyrsky. Mielensä pahoittivat erityisesti kirkkoon kuuluvat metsänomistajat, muun muassa OP:n entinen pääjohtaja Reijo Karhinen, ja moni muu. Keskustelu käy yhä kiivaana.

Asiaa sopiikin ihmetellä. Samoin sopii kysyä, ovatko kirkon ovet auki myös muille vastaaville tilaisuuksille? Aikaisemmin kirkko on katsonut tarkasti, kenet se päästää tiloihinsa pitämään edes kirkko- tai joulukonsertteja.

Ironiseksi tilanteen tekee se, että kirkko itse on yksi koko maan suurimmista metsänomistajista. Esimerkiksi Paltamon seurakunnassa metsien tuotolla katetaan kahden seurakunnan työntekijän palkka.

"Vanhana emäseurakuntana Paltamon seurakunnalle on periytynyt ihan huomattava 3 600 hehtaarin metsäomaisuus. Vuosittain seurakunnalle budjetoidaan noin 150 000–200 000 euron metsätulo, Paltamon seurakunnan kirkkoherra Esa Oikarinen kertoo Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 26. 10.).

Kirkko luonnollisesti voi tehdä metsillään mitä haluaa ja jättää kymmenyksensä hakkaamattakin.

Tosin muutamakin tieteentekijä on huomauttanut, että jos Suomi supistaa hakkuitaan, muualla maailmassa niitä lisätään – ainakin niin kauan kuin sellua keitetään. Siellä ”muualla” hiilinieluja ei tosin ehkä uusita kuten Suomessa.

Poliittisesti hakkuumäärät ovat kiistelty aihe ilman kirkkoakin.

Muuten.

Kari Suomalainen teki 1954 piirroksen Aleksanterinkadun jouluvilinään eksyneestä Jeesuksesta. Mitä lie sanoisi kyseinen puusepän poika kirkon liepeillä nykyään käytävästä keskustelusta? Ketä äänestäisi seurakuntavaaleissa?

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt