Pääkirjoitus

Pääkirjoitus: Suomesta tehdään kilpailevaa julmuria Stalinille

Julkaistu:

Venäjällä jatkuu outo historiakohu, jossa pahiksen rooli näyttää kirjoitetun jo etukäteen Suomelle neuvostosotilaiden väitettynä teloittajana Sandarmohissa.
Venäjän puolustusministeriön johtama etsintäryhmä pyrkii todistelemaan, että Itä-Karjalassa sijaitsevissa Sandarmohin joukkohaudoissa makaakin ”fasistisen Suomen” jatkosodan aikana (1941–44) teloittamia neuvostosotavankeja sulassa sekamelskassa Josif Stalinin vainojen (1937–38) uhrien kanssa.

Petroskoin yliopiston professorit Juri Kilin ja Sergei Verigin ovat jopa kehitelleet ”tieteellisen hypoteesin”, jonka mukaan Suomi tiesi jo jatkosodan aikana Neuvostoliiton poliittisen terrorin haudoista, mutta vaikeni niistä tahallaan havaittuaan ne käteviksi haudoiksi omaan käyttöönsä.
Eli suomeksi sanottuna: Venäjä uskottelee kansalleen, että vaikka Stalin olikin julma, niin hän oli sentään meidän oma julma, mutta Suomi oli vihollinen ja siksi vielä pahempi julma.

Nimittäin, jos uusi ”hypoteesi” pitäisi paikkaansa, niin Suomihan olisi häpäissyt sotavankihautauksillaan tietoisesti myös ne 800 suomalaista, jotka makaavat Sandarmohissa Stalinin uhreina.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Sandarmohin joukkohaudat tulivat tosiasiassa Venäjälläkin tietoon vasta 1997, kun Memorial-järjestö pääsi tutkimaan KGB:n arkistoja Neuvostoliiton kaaduttua. 10 hehtaarin alueelle on haudattu ainakin 7 000 viatonta ”kansanvihollista”, joista noin 6 400 on yksilöity nimi nimeltä.

Voikin vain kuvitella, millaisen propagandavaltin Suomi olisi napannut jatkosodassa siitä, jos koko maailma olisi saanut tietää Stalinin terrorin joukkohaudoista. Itä-Karjalan korvesta olisi todennäköisesti löytynyt myös muita hiekkakankaita sotavankien hautaamiseen, joten ainakaan siksi Suomen ei olisi tarvinnut Sandarmohista vaieta.
 

Venäjä uskottelee kansalleen, että vaikka Stalin olikin julma, niin hän oli sentään meidän oma julma, mutta Suomi oli vihollinen ja siksi vielä pahempi julma.

Sandarmoh-hämärryksen päätavoite lienee Venäjän sisäinen. Sen on määrä palvella presidentti Vladimir Putinin vallan säilyttämistä niin, että korostetaan Venäjän uhri- ja sankaritarinaa toisen maailmansodan osalta ja samalla häivytetään Putinin vallan takeena olevan FSB:n omaa syntilistaa, joka periytyy sille jo Stalinin ja NKVD:n ajoilta.
Moskovassa syyskuun alussa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa Venäjän puolustusministeriön ja sotahistoriallisen seuran jäsenet toistelivatkin, kuinka suomalaisten käsissä kuolleet neuvostosotavangit ovat ”pyhiä uhreja”, joita Venäjä ei unohda.

Stalinin uhreihin viitattiin myös, mutta kuvaavaa oli, että yksikään esiintyjä ei kutsunut heidän muistoaan pyhäksi.

Näyttää siltä, että tavoitteena on nyt löytää Sandarmohista keinolla millä hyvänsä neuvostosotilaiden jäänteitä – vaikkapa vain taisteluissa kuolleita – jotta heidän kunniakseen voitaisiin pystyttää kilpaileva patsas vainouhrien muistoa hämärtämään. Etsintäryhmä löysikin hämmästyttävää vauhtia viisi suomalaisten uhreiksi oletettua neuvostosotilasta, joiden jäännökset ovat nyt tutkittavana.

Yksikään suomalainen tutkija ei pidä mahdollisena, että Suomi olisi tiennyt Sandarmohista tai haudannut sinne, vaikka noin 1 200 neuvostosotavankia ammuttiinkin jatkosodassa.
Stalinin hautojen löytäjänä tunnetun Juri Dmitrijevin uusintaoikeudenkäynti on kaiken lisäksi alkamassa pian. Dmitrijevin tukijoiden mukaan tavoitteena on leimata hänet pedofiiliksi ja vangita, jotta hän ei voisi jatkaa neuvostopyöveleiden tekojen selvittelyä.

Suomi on tässä taistossa sekä väline että kohde. Venäläisille yritetään luoda jatkosodan Suomesta mielikuvaa fasistisena valtiona, joka tähtäsi venäläisten tuhoamiseen. Tarkoituksena on vihjata, että eivät nämä russofobiset piirteet ole Suomesta mihinkään kadonneet.

Ensi keväänä Venäjällä on tulossa levitykseen suomalaisten ylläpitämistä keskitysleireistä kertova elokuva nimeltä Petka. Nähtäväksi jää, kuinka totuudenmukaisesti se käsittelee sota-aikaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt