Pääkirjoitus

Pääkirjoitus: Talouden hukattu vuosikymmen ohi

Julkaistu:

Lamasta toivuttiin kuudessa vuodessa eikä vasta vuosikymmenen kuluttua.
Suomen talous näyttää vihdoin saavuttaneen finanssikriisiä edeltäneet mittansa. Näin päättyy talouden "hukattu vuosikymmen".

Tuoreimpien tilastolukujen perusteella talouden kasvua ja kuntoa voi hyvällä syyllä kehua kohtalaisen vahvaksi.

Tilastokeskuksen mukaan Suomi sai kesäkuussa aikaan kokonaiset kolme prosenttia runsaammin bruttokansantuotetta kuin vuotta aiemmin. Toukokuussa mitattu vuosikasvu oli vielä ripeämpää.

Meneillään on jo kolmas kelpo kasvun vuosi sitten talouden piinavuosien, ja siksi nuo koettelemukset voivat jo tuntua hieman etäisiltä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Hukattua vuosikymmentä ei kuitenkaan sovi unohtaa, vaan siitä on otettava opiksi.

Alun perin Japanin pitkää nollakasvun aikaa kuvannut ilmaus talouden hukatusta vuosikymmenestä tarkoittaa, että Suomen talous on vasta palannut samoihin mittoihin kuin se oli viimeksi yli kymmenen vuotta sitten.

Tällä välin aikaan saatu kasvu on ollut ainoastaan aiempien menetysten umpeen kuromista, mutta aidosti uutta kansantuotetta ei ole syntynyt euronkaan vertaa.

Kokonaisen vuosikymmenen kasvun hukkaaminen – tai paremminkin tienaamatta jääminen – tarkoittaa, että Suomen talous on nyt parisenkymmentä prosenttia niukempi kuin se olisi ollut edes kahden prosentin tasaisella vuosikasvulla.

 

Hukattua vuosikymmentä ei kuitenkaan sovi unohtaa, vaan siitä on otettava opiksi.

Yhtä pitkäaikaista tai mittavaa kasvun menetystä Suomi ei ole kokenut sitten toisen maailmansodan, ei edes 1990-luvun alun lamavuosina. Lamasta toivuttiin edellisen huippuvuoden 1990 bkt-lukuihin kuudessa vuodessa eikä vasta vuosikymmenen kuluttua.

Ehkä lamaankin olisi hukattu kymmenen vuotta tai kauemmin, ellei Suomi olisi luopunut vahvan markan politiikastaan. Iso joukko keskeisiä talouskäyriä kääntyi syöksykierteestä kohti toipumista markan kellutuspäätöksen jälkeen vuoden 1992 syyskuussa.

Markan arvo heikkeni voimakkaasti suhteessa Suomen keskeisten kauppakumppaneiden valuuttoihin. Siitä koitui suuria vaikeuksia valuuttavelkoja ottaneille yrityksille mutta koko taloudelle se oli uuden voimakkaan kasvukauden alku.

Samaa lääkettä ei ollut tällä kertaa käytettävissä, sillä euromaana Suomella ei ole omaa valuuttaa eikä itsenäistä raha- tai valuuttapolitiikkaa.

Talouden hukattu vuosikymmen vahvistaa varoitukset, joiden mukaan talouden muut iskunvaimentimet vastaavat talouskriisien iskuihin heikommin ja ainakin hitaammin kuin valuuttakurssi.

Viimeaikainen vahva kasvu taas osoittaa, että talous kyllä toipuu ilman omaakin valuuttaa. Kunhan aikaa riittää.