Pääkirjoitus: Nato ei ole entisensä

Julkaistu:

Meillä on syytä kuunnella Nato-maissa käytävää Nato-keskustelua. Sen sävy on muuttunut.
Saksassa on kesän mittaan käyty turvallisuuspoliittista keskustelua, joka voi ensi alkuun vaikuttaa perin yllättävältä, mutta joka tukeutuu silti ympäröivän arkitodellisuuden muuttumiseen.

Ehkä hieman yllättäväksi keskustelun tekee se, että esiin on noussut kysymys, onko Saksan tarpeen kohentaa sotilaallista turvallisuuttaan hankkimalla oma ydinase.

Kysymyksen saksalaisen ydinaseen tarpeellisuudesta nosti esiin arvostettu yhteiskuntatieteilijä Christian Hacke kirjoituksessa, jonka poliittisen kulttuurin julkaisu Cicero julkaisi 20.7. ja laajalevikkinen Welt am Sonntag hieman myöhemmin.

Kenties radikaalilta vaikuttava keskustelun avaus tukeutuu kahteen kaunistelemattomaan havaintoon Saksan sotilaallisesta turvallisuudesta ja puolustuskyvystä.

Ensimmäinen havainto koskee Pohjois-Atlantin sotilasliittoa Natoa, joka on vuosikymmenten ajan vastannut Saksan ja muunkin Länsi-Euroopan turvallisuudesta. Havainnon mukaan Nato ei ole entisensä eikä liiton suurin sotilasmahti Yhdysvallat vaikutta enää yhtä sitoutuneelta Länsi-Euroopan puolustamiseen kuin se oli kylmän sodan aikaan.

Toinen havainto koskee Saksan omaa nykyistä puolustuskykyä – jonka se toteaa varsin vaatimattomaksi ja ilman Naton turvallisuustakeita likimain merkityksettömäksi.

Professori Hacke esittää yhdeksi mahdolliseksi Saksan puolustuspoliittiseksi strategiaksi vahvistaa maan omaa sotilaallista voimaa niin vahvaksi, että maa kykenee itse turvaamaan oman turvallisuutensa jopa kokonaan ilman Natoa.

Tällaisen strategian noudattaminen voi professorin mielestä edellyttää oman ydinaseen hankkimista.

Tuskin on pelkkää sattumaa, että Saksan puolustuskykyä koskeva keskustelu on vilkastunut sen jälkeen, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on varsin epäkohteliaaseen tyyliinsä arvostellut Saksaa ja muita eurooppalaisia Nato-maita turvallisuuspoliittisesta siipeilystä.

Onpa Trump töräyttänyt ilmoille kysymyksen, onko Nato menettänyt merkityksensä.

Suomessa on tapana kuunnella varsin herkällä korvalla kaikkea, mitä Venäjän suunnalta lausutaan Natosta ja erityisesti Suomen mahdollisista Nato-pyrkimyksistä.

Ehkä kuuloa on syytä herkistää myös sille keskustelulle, mitä Naton roolista ja merkityksestä käydään Nato-maissa.

Venäjä tuntuu yhä näkevän Naton päävihollisenaan, kun taas Yhdysvallat tuntuu kyseenalaistavan koko liiton tarpeellisuuden ja Saksakin näyttää epäilevän liiton tarjoamaa turvaa.

Jos Suomi haluaa joskus Naton jäseneksi, on hyvä ottaa huomioon, minkälaisesta liitosta on tuolloin kyse. Jo nyt on selvää, että Nato ei ole entisensä.