Pääkirjoitus

Pääkirjoitus: Kylttipäätös on osoitus järjettömyydestä

Julkaistu:

PÄÄKIRJOITUS
Viranomaiset tekevät välillä päätöksiä, jotka varmasti ovat lain kirjaimen mukaisia, mutta silti syntyy vaikutelma, että järjenkäyttö on kokonaan unohtunut.
Tällä viikolla saatiin aiheesta erinomainen esimerkki.

Suomen kolmannen presidentin P.E. Svinhufvudin kotina toiminut Kotkaniemi avautui kotimuseona yleisölle toukokuun puolivälissä. Valtio käytti Ylen tietojen mukaan rahaa Kotkaniemen peruskorjaukseen ja puutarhan kunnostukseen noin kolme miljoonaa euroa. Kotkaniemi sijaitsee Luumäellä, noin 20 kilometrin päässä Lappeenrannasta. Ajatus oli ja on varmasti edelleenkin, että museo tuo kuntaan paljon turisteja.

Jotta turistit löytäisivät paikalle, kunta anoi ely-keskukselta valtatien varteen museosta kertovaa opastekylttiä. Ely-keskus ei antanut lupaa. Vastaus oli, että Kuutostieltä on opasteet Itsenäisyydentielle. Se taas on pätkä entistä Kuutostietä, ja sillä on neljä historiallista kohdetta – yksi niistä on Kotkaniemi. Kovin helppoa paikalle löytäminen ei ole, sillä Itsenäisyydentie on nimetty vasta noin puoli vuotta sitten. Museo kertoo kotisivuillaan, että navigaattori löytää paikalle vanhalla osoitteella. Siis ei kylttiä ja osoite, jota navigaattori ei tunne.

Luumäen kunta hermostui ely-keskuksen päätöksestä siinä määrin, että valitti päätöksestä Itä-Suomen hallinto-oikeuteen. IS (12.6.) tavoitti Pirkanmaan ely-keskuksen lupapäällikön, joka kertoi, että kielteisessä päätöksessä on menty ohjeiden mukaan. Teiden varsille tulevista opasteista päättää Suomessa keskitetysti Pirkanmaan ely-keskus.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

He nojaavat alueelliseen opastussuunnitelmaan, joka on paikallisen ely-keskuksen tekemä suunnitelma, jossa on lueteltu merkittäviä kohteita. Kotkaniemi on ollut tällä listalla, mutta ei ole enää. Pirkanmaan ely-keskuksen lupapäällikkö sanoo, että opastussuunnitelman kaltaiset ohjeistukset tulevat usein vähän jäljessä ja se ”johtaa tällaisiin päätöksiin”.

Pirkanmaan ely-keskus ei siis anna lupaa museoon opastavalle kyltille, koska museo ei ole paikallisen ely-keskuksen alueellisessa opastussuunnitelmissa. Ja seuraavaksi asiaa ratkoo Itä-Suomen hallinto-oikeus. Menee varmasti ihan täsmälleen pykälien mukaan, mutta herää kysymys, onko tämän todella oltava näin vaikeaa. Missä vaiheessa saa käyttää järkeä?

Valitusoikeus on äärimmäisen tärkeä asia, mutta ehkä hallinto-oikeudellakin olisi tärkeämpää tekemistä kuin päättää yksittäisten opastekylttien kohtalosta. Nyt valtio käytti kolme miljoonaa museon kunnostamiseen eikä sinne löydä kukaan. Se tuntuu järjettömältä. Samoin kuin se, että asian ratkaisemiseksi tarvitaan ilmeisen monta työtuntia. Norminpurkutalkoille on totisesti kysyntää.