Pääkirjoitus: Vapaa kansa ansaitsee vapaan lehdistön

Julkaistu:

Lehdistönvapaus on vapaan demokratian peruspiirteitä.
Ei ole sattumaa, että itsevaltaiseen asemaan pyrkivät tyrannit aloittavat vallan kahmimisen yleensä alistamalla maan tiedotusvälineet komentoonsa. Tähän on monenlaisia keinoja, mutta kaikkia niitä yhdistää lehdistönvapauden rajoittaminen.

Itsevaltaisen komentohallinnon ensimmäisiä edellytyksiä on, että hallitsija ja hänen hallintonsa voivat vapaasti määritellä omat totuutensa – ja passittaa virallista totuutta kyseenalaistavat toimittajat vaikka vankilaan.

Tiedotusvälineiden alistaminen on tyrannille jopa tärkeämpää kuin poliittisen opposition suora vaientaminen. Toisinajattelijat ja muut hallinnon mielivallan kanssa eri mieltä olevat menettävät merkityksensä, kunhan tyranni komentaa tiedotusvälineet vaikenemaan näiden näkemyksistä.

Hallintoa haastavilla poliittisilla vaihtoehdoilla ei ole juurikaan onnistumisen mahdollisuuksia, ellei maassa ole vapaata lehdistöä. Eikä kansalaisilla ole kaksisia mahdollisuuksia valtaapitävien vahtimiseen, ellei maassa ole valpasta oppositiota – ja vapaata lehdistöä.

Siitä on Suomenkin lähinaapurustossa liikaa esimerkkejä, että ilman vapaata lehdistöä on vaikea tai jopa mahdoton käydä aidosti vapaita vaalejakaan. Ja siitä, että ilman vapaata lehdistöä ja vapaita vaaleja on turha puhua kansankaan vapaudesta.

Lehdistön, opposition ja kansalaisten vapauksien mielivaltaiset rajoitukset ja loukkaukset eivät ole enää ainoastaan Venäjän, Kiinan ja Pohjois-Korean kaltaisten diktatuurien vitsauksia. Samanlaisia pyrkimyksiä esiintyy Turkissa ja jopa joissakin EU-maissa, kuten Puolassa, Unkarissa, Tshekissä ja Slovakiassa.

Valtaa pitävien poliitikkojen lisääntynyt lehdistövihamielisyys käy ilmi lehdistönvapautta eri maissa mittaavan vertailun tuloksista, jotka Toimittajat ilman rajoja -järjestö julkisti tällä viikolla.

Suomalaisittain kiusallista mutta ennen kaikkea huolestuttavaa on sijoituksen heikkeneminen nyt jo toisena vuonna peräkkäin. Suomen lehdistö oli tämän vertailun perusteella maailman vapainta vielä kaksi vuotta sitten, mutta nyt enää neljänneksi vapainta.

Viime vuonna lehdistönvapautta valvova järjestö perusteli Suomen sijan heikennystä pääministeri Juha Sipilän (kesk) Yleen kohdistamalla painostuksella. Tämänvuotisen pudotuksen peruste on lähdesuojan vaarantuminen tapauksessa, jossa poliisi takavarikoi toimituksellista aineistoa Helsingin Sanomien toimittajan kotiin tekemässään erityisessä kotietsinnässä.

Toki Suomen sijoittuminen kansainvälisessä vertailussa on edelleen korkea, mutta kehityksen suunta on meilläkin väärä.

Aidosti vapaassa demokratiassa tiedotusvälineiden ei tarvitse pelätä päättäjiä eikä toimittajien tarvitse pelätä poliisia. Muuten on vaara, että seuraavaksi on kansan vuoro pelätä.