Pääkirjoitus

Pääkirjoitus: Saksa on sittenkin Saksa eikä Ranska

Julkaistu:

Saksan Merkel ja Ranskan Macron hakevat yhteistä linjaa EU:n uudistuksiin – ja ainakin Macron pettyy.
Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron tapaavat torstaina Berliinissä. Se on tärkeä kokous, joka koskee Suomeakin: EU:n voimakaksikko yrittää sovittaa yhteen ajatuksiaan unionin kehittämisestä.

Todennäköisesti kaksikko esiintyy niin yksituumaisena ja sopuisana yhteen hiileen puhaltavana tulevaisuuden rakentajana kuin mahdollista. Mutta Macronilla voi olla vaikeuksia peitellä pettymystään.

Kehityshankkeiden yhteen sovittaminen sujunee pitkälti perinteisen kaavan mukaan: Macron esittelee pitkän ja kunnianhimoisen luettelonsa keinoista unionin uudistamiseksi ja Merkel pyyhkii punakynällä suurimman osan ainakin suurisuuntaisimmista aloitteista pois päiväjärjestyksestä.

Vain vähän aikaa sitten kokoukselta olisi voinut odottaa tyystin toisenlaista sujumista, sillä vielä pari kuukautta sitten Saksa näytti luisuvan kovaa vauhtia perinteisen kovalta EU-linjaltaan kohti Ranskan selvästi pehmeämpää linjaa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Saksan EU-linjan ravakka ranskalaistuminen näytti vielä vuoden alussa todennäköiseltä sen jälkeen, kun Merkel oli pitkään venyneiden hallitustunnustelujen päätteeksi sopinut sosiaalidemokraattien Martin Schulzin kanssa hallitusyhteistyöstä.

EU-parlamentin entinen puheenjohtaja Schulz oli itse esittänyt vielä selvemmin liittovaltiokehitystä edistäviä uudistuksia kuin Macron, joten hän halusi hallituksessakin pehmentää Saksan EU-linjaa monin tavoin.

Mutta näkymä on sittemmin muuttunut melkoisen nopeasti ja paljon sen jälkeen, kun SPD:n sisäinen kiistely osoitti Schulzin puheet Euroopan Yhdysvalloista pitkälti hänen yksityisajattelukseen. Ja sen jälkeen, kun Schulz jätti pestinsä puolueen puheenjohtajana ja maan hallituksessa.

Schulzin eron jälkeen SPD:n ja sitä myöten Saksan uuden hallituksenkin EU-linja on tarkentunut. Se on kallistunut takaisin lähemmäs Saksan aiempien hallitusten linjaa – ja kauemmas Ranskan linjasta.

Tuskin Merkel torstaina sentään suoralta kädeltä tyrmää Macronin ehdotuksia, mutta hän voi tehdä sen epäsuorasti esimerkiksi ensin kannattamalla niitä mutta heti perään vaatimalla niiden toteen panemista EU:n perussopimuksia muuttamalla.

Se tarkoittaisi jopa vuosien viivytystä – ja Macronin tappiota ja pettymystä.

Tällä haavaa Merkelin uusi hallitus ei näytä yhtään entistä innokkaammalta saati valmiimmalta Macronin suuriin uudistuksiin euromaiden yhteisestä budjetista ja yhteisestä valtiovarainministeristä aina jäsenmaiden suhdanne-eroja tasaaviin tulonsiirtoihin.

Tässä eurooppalaisessa draamassa on suomalainenkin sivujuoni: Saksan paluu kohti maan perinteistä EU-linjaa tarkoittaa samalla paluuta lähemmäs Suomen EU-linjaa.

Ehkä Suomen EU-ankkuri pitää sittenkin.